Kansainvälinen tutkimus paljastaa uutta tietoa tuloeroista

Tuloerot ovat yksi tärkeimmistä taloudellisen hyvinvoinnin mittareista, ja niitä seurataan mielenkiinnolla niin poliittisessa päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussa. Yhden maan tuloerojen kehitys ei kuitenkaan vielä kerro, onko taso korkea vai matala, tai ovatko muutokset poikkeuksellisia. Moni kansainvälinen organisaatio kokoaa yhteen tuloeromittareiden aikasarjoja useammasta maasta, mutta niiden tulkintaa rajoittaa se, että käytetyt aineistot ja sen rajaukset eivät aina mittaa samaa asiaa eri maissa.

— Maavertailut tarvitsevat harmonisoitua aineistoa, jotta eri maissa mitataan samaa ilmiötä. Maavertailujen avulla voidaan oppia esimerkiksi siitä, miten yhteiset sokit, kuten finanssikriisi tai koronapandemia, näkyvät tuloerojen kehityksessä ja onko maiden välillä yhtäläisyyksiä tässä suhteessa, Tampereen yliopiston apulaisprofessori Terhi Ravaska kertoo. 

Toisaalta maat eroavat instituutioiltaan, jotka vaikuttavat esimerkiksi markkinatulojen jakautumiseen, sekä tulonjakopolitiikaltaan. Vertailun avulla voidaan tarkastella, mikä rooli näillä maakohtaisilla tekijöillä on tuloerojen taustalla ja miten tulojen uudelleenjaon merkitys on eri maissa muuttunut ajan mittaan.

Deaton Review -yhteistyön tuotoksena harmonisoitu sarja tuloerojen kehityksestä

Tutkimusryhmä oli osa Institute for Fiscal Studies (IFS) -tutkimuslaitoksen vetämää Deaton Review -tutkimusryhmää, jonka yhtenä tarkastelukulmana oli analysoida eriarvoisuuden kehitystä 17 kehittyneessä maassa. Tutkimus rajattiin 25–60-vuotiaisiin, jotta päästiin kiinni nimenomaan työikäisten tuloeroihin eivätkä tuloksiin sekoitu kouluttautumiseen tai eläkejärjestelmiin liittyvät maakohtaiset erot. Tuloeromittarina käytettiin pääasiassa Gini-kerrointa.

Tutkimuksessa testattiin myös tilastollisesti, ovatko maiden väliset tuloerot samankaltaistuneet vai erkaantuneet, ja mikä rooli tuntipalkkojen, työtuntien ja uudelleenjaon muutoksilla tässä on. Tutkimuksessa huomioitiin kotitalouksien erilaiset koot käyttämällä kotitalouden ekvivalenttituloja tulokäsitteenä. Lisäksi tutkimuksessa huomioitiin väestön ikääntyminen sekä koulutus- ja kotitalousrakenteen muutokset, koska tuloerot voivat muuttua ajan myötä näiden tekijöiden seurauksena ilman työmarkkinoilla tai uudelleenjaossa tapahtuvia muutoksia. Etenkin maavertailussa on syytä huomioida, että nämä rakenteelliset tekijät voivat muuttua eri tahtiin eri maissa. Tästä syystä analyysissa vakioidaan nämä tekijät joustavasti niin, että tekijät voivat vaikuttaa tulojakauman eri osissa eri tavalla. Tämä oli yksi artikkelin menetelmällisistä innovaatioista. Kun nämä tekijät on vakioitu, tuloksia voidaan tulkita työmarkkinoilla sekä verotuksessa ja tulonsiirroissa tapahtuvien muutosten kautta.

Tuloerot kasvaneet Pohjoismaissa ja kaventuneet osassa suurten tuloerojen maita

Pohjoismaissa käytettävissä olevien tulojen erot ovat matalat verrattuna muuhun Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Pohjoismaissa, etenkin Tanskassa ja Ruotsissa, tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Joissakin suurten tuloerojen maissa, kuten Irlannissa ja Portugalissa, tuloerot kaventuivat tarkasteluperiodilla selvästi. Lievimmin tuloerot kaventuivat Kanadassa, Ranskassa, Kreikassa ja Espanjassa.

— Maiden tuloerojen tasot ovat lähempänä toisiaan tarkastelujakson loppu- kuin alkupuolella, vaikkakin tuloerot ovat keskimäärin korkeammalla kuin tarkastelujakson alkupuolella. Toisin sanoen maiden välinen hajonta tuloeroissa on pienentynyt, Gini-kertoimella mitattaessa noin 30 prosenttia, Terhi Ravaska selventää.

Markkinatulojen, eli palkka-, yrittäjä- ja pääomatulojen Gini-kertoimissa havaittiin, että maiden väliset erot sen sijaan kasvoivat. Koska käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet samankaltaistuivat samaan aikaan, niin uudelleenjakopolitiikan eli verotuksen ja tulonsiirtojen roolin on täytynyt muuttua ajan kuluessa. Uudelleenjaon roolia voidaan tarkastella markkinatulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimien suhteellisella erolla. Mittari kertoo, kuinka paljon markkinatulojen eriarvoisuudesta poistuu verojen ja tulonsiirtojen avulla. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä mittari ei kuvaa pelkästään päätösperäisiä politiikkamuutoksia: saman vero- ja tulonsiirtojärjestelmän tasaava vaikutus kasvaa, jos markkinatulojen jakauma muuttuu esimerkiksi taloudellisten sokkien yhteydessä. Tämä mittari on kuitenkin riittävä siihen, että voidaan seurata, miten näiden kahden jakauman suhteellinen ero on muuttunut ajan myötä ja maiden välillä. 

Maiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten paljon markkinatuloja tasataan vero- ja tulonsiirtopolitiikalla. Pohjoismaissa valtiot tasasivat markkinatulojen eroja voimakkaammin vuonna 1995 kuin 2021, ja tämä muutos on ollut erityisen voimakas Ruotsissa ja Tanskassa. Uudelleenjaon rooli heikkeni myös Saksassa ja Alankomaissa. Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, etenkin Irlannissa ja Kanadassa, uudelleenjako on osittain voimistunut. Näin ollen maiden väliset erot uudelleenjaossa ovat nykyään pienemmät kuin aikaisemmin. Tässä julkaisussa ei pureuduttu maakohtaisiin muutoksiin työmarkkinainstituutioissa tai vero- ja tulonsiirtopolitiikassa, jotka voisivat selittää uudelleenjaon roolin muuttumista. Jokainen maa kuitenkin tuotti myös laajemman maaraportin, jossa on kuvattu tarkasti tärkeimmät instituutiot ja niiden muutokset. Esimerkiksi Tanskan maaraportti kuvaa politiikkamuutosten roolia sekä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuuden kasvua ja heikompaa työllisyyttä tuloerojen kasvun taustalla. Ruotsin raportissa tuloerojen kasvun taustalla nähdään erityisesti pääomatulon epätasaisempi jakautuminen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden heikentynyt tulotaso. Suomessa tuloerot eivät ole kasvaneet samaa tahtia kuin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Suomen maaraportissa raportoidaan kiinnostavia kehityskulkuja työmarkkinatulemissa sukupuolten välillä sekä muutoksia kotitalouksien rakenteessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tuntipalkkojen, työtuntien ja kotitalouden työssäkäyvien jäsenten määrän muutoksia tarkasteluperiodilla, ja näiden yhteyttä markkinatulojen jakaumaan. Tuntipalkkojen jakaumat ovat lähentyneet toisiaan maiden välillä, ja lähentyminen on tapahtunut pääosin palkkajakauman alapäässä. Tämä ei kuitenkaan välity suoraan vuosiansioiden jakaumaan. Maiden väliset erot kasvavat, kun huomioidaan työtunnit ja kotitalouksien työtä tekevien jäsenten määrä. Tulosten perusteella havaittu markkinatulojen erkaantuminen maiden välillä näyttää siis johtuvan näistä tekijöistä enneminkin kuin eroista tuntipalkoissa. Taustalla voivat olla esimerkiksi erot naisten työllisyyden kehityksessä, koulutuksessa, työmarkkinapolitiikassa ja perherakenteissa.

 

Yhteenveto

— Tuloerot käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna ovat lähentyneet maiden välillä, koska uudelleenjako on samankaltaistunut ja keskimäärin heikentynyt. Tulokset korostavat harmonisoitujen aineistojen merkitystä: vasta yhteismitallisilla tulokäsitteillä, rajauksilla ja menetelmillä voidaan erotella, mikä tuloerojen kehityksessä on ollut yhteistä ja mikä maakohtaista, Terhi Ravaska tiivistää tutkimuksen pääsanoman. 

Verotutkimuksen huippuyksikkö on ollut mukana myös toisessa kansainvälisessä projektissa, jossa on harmonisoitu hallinnollisia aineistoja ja tutkittu tarkemmin tulodynamiikan tunnuslukuja eri maissa. Tämä aineisto on saatavilla Global Repository of Income Dynamics -tietokannasta, josta löytyy lisää tietoa täältä.

Lisätietoja

Englanninkielinen tutkimusartikkeli Unpacking transatlantic income inequality löytyy osoitteesta: https://www.pnas.org/doi/epdf/10.1073/pnas.2625474123

Tutkimusryhmä
Tuuli Paukkeri, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Verotutkimuksen huippuyksikkö FIT

Terhi Ravaska, Tampereen yliopisto, Verotutkimuksen huippuyksikkö FIT, etunimi.sukunimi@tuni.fi; puh. 050 326 0863

Marja Riihelä, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Verotutkimuksen huippuyksikkö FIT

Tiedustelut ja haastattelupyynnöt pyydetään osoittamaan Terhi Ravaskalle.