01.03.2023 | Ajankohtaista

Taloustieteen näkökulmia hyvinvointierojen kehitykseen

Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijaryhmä selvittää tulevaisuusvaliokunnan tilaamassa raportissa vastauksia tulevaisuuden hyvinvoinnin ydinkysymyksiin taloustieteellisestä näkökulmasta. Väestötasolla hyvin- ja pahoinvoinnin samanaikaista kasvua ei ole ollut viime vuosina havaittavissa, mutta joitain yksilötason riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Esimerkiksi pienituloisuusaste on kasvanut erityisesti työttömien keskuudessa. Tämänhetkistä talouspoliittista keskustelua hallitsee valtion budjetin sopeuttamisen tarve ja sopeutuskeinojen valinnalla voi olla merkitystä myös hyvinvointierojen kehityksen kannalta.

Kirjoittaja: Kaisa Kotakorpi

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kokouksessa 1.3.2023 on julkaistu tulevaisuuden hyvinvoinnin ydinkysymyksiin eri tieteenalojen näkökulmista paneutuva raportti. Taloustieteen näkökulmasta raporttiin ovat kirjoittaneet Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Kaisa Kotakorpi (Tampereen yliopisto ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT), Matti Hovi (Tampereen yliopisto) ja Terhi Ravaska (Tampereen yliopisto ja VATT). Tutkijat perehtyivät kirjoittamassaan osiossa hyvin- ja pahoinvoinnin taloustieteelliseen määrittelyyn, niiden osatekijöihin sekä kehityskulkuihin Suomessa. Osio tarkastelee myös aiheeseen liittyviä tulevaisuuskysymyksiä ja antaa toimenpide-ehdotuksia nojaten ajankohtaiseen taloustieteelliseen tutkimustietoon.

Väestötason mittareilla Suomessa ei havaittu hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin samanaikaista kasvua: esimerkiksi tuloerot eivät ole Suomessa viime vuosina kasvaneet. Pahoinvoinnin tarkastelemiseksi tarvitaan tarkempia mittareita ja keskittymistä riskiryhmiin. Esimerkiksi työttömyys korostuu hyvinvointia heikentävänä tekijänä sekä tulokehityksellä, kuten pienituloisuusasteella, että subjektiivisella hyvinvoinnilla mitattuna. Pienituloisuusaste kasvoi merkittävästi työttömien keskuudessa 1990-luvulta noin vuoteen 2010 asti, ja pienituloisuus puolestaan on yhteydessä esimerkiksi heikompiin terveystulemiin.

Pienituloisuusaste prosentteina vuonna 2020. Koko väestö 10,9, Yrittäjät ja maatalousyrittäjät 12,5, Palkansaajat 1,5, Eläkeläiset 13,6, Työttömät 34,2.] — **Kuvio: Pienituloisuusasteen kehitys Suomessa 1987–2020 sosioekonomisen aseman mukaan.**

Talouspolitiikan painopisteiden valinta voi lähitulevaisuudessa muodostua merkittäväksi tekijäksi eriarvoisuuskehityksen kannalta. Kestävyysvajeen korjaaminen on hallinnut talouspoliittista keskustelua pahimman koronakriisin laantumisesta lähtien, ja valtion budjetin sopeuttamisessa tarvitaan todennäköisesti sekä menoleikkauksia että veronkorotuksia. Näiden vaikutukset ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia.

Menoleikkaukset voivat osua erityisesti ryhmiin, joille sosiaaliturvalla ja julkisilla palveluilla on erityinen merkitys, ja täten kasvattaa hyvinvointieroja. Esimerkiksi työllisyyden kohentamiseen tähtäävät toimet voivat parantaa työllistyvien asemaa, mutta samanaikaisesti edelleen työttömänä olevat henkilöt kärsisivät sosiaaliturvan leikkauksesta. Veronkorotukset taas parantavat hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa ja kohdistuvat tyypillisesti suurituloisempiin ryhmiin.

Raportti Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa? : näkökulmia hyvin- ja pahoinvoinnin sekä kansantautien kehitykseen on luettavissa kokonaisuudessaan Tulevaisuusvaliokunnan sivuilla.