FIT #6/2023: Liikenteen sähköistämisellä on kiire

Suomen tavoitteena on puolittaa päästökaupan ulkopuolelle jäävät päästönsä vuoteen 2030 mennessä. Tavoite ei kuulu Säätytalolla keväällä 2023 neuvoteltavien joukkoon, vaan kyseessä on aiemmin osana EU:n yhteistä ilmastopolitiikkaa sovittu sitoumus.

EU-sitoumus edellyttää merkittävää vähennystä liikenteen päästöissä, ja paine liikenteen päästöjen vähentämiseen kasvaa entisestään, jos maankäyttösektorin hiilinielutavoitteista lipsutaan. 

Henkilöliikenteessä päästövähennys vaatii sähköistämistä. Kansainvälisten ilmastotavoitteiden ja teknologian kehittymisen myötä autonvalmistajat ovat jo siirtämässä valikoimiensa painotuksia sähköautoihin, ja sähköautojen latausmahdollisuudet paranevat koko ajan.

Liikenteen sähköistämiselle ei ole vaihtoehtoja, jos liikenteen päästöjä halutaan alentaa kohti nollaa. Esimerkiksi toisinaan esitetyistä vaihtoehdoista synteettiset polttoaineet tai vihreä vety eivät ole nykyisellään tavallisen henkilöliikenteen käytössä eikä ole kunnollista jakeluverkkoa ja laajaa autokantaa, joka niitä voisi hyödyntää.

Kuva 1: Sähköautojen osuus autokannasta Suomessa

Liikenteen sähköistyminen on saanut median huomion uusien autojen osalta. Kuukausittain saamme lukea, kuinka yhä kasvava osuus uusista autoista on sähköautoja. Nykyinen sähköautojen lisääntymisvauhti ei kuitenkaan riitä ensinkään päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Syynä on yksinkertaisesti se, että Suomen autokannassa on lähes kolme miljoonaa autoa, mutta uusia autoja tulee autokantaan vuosittain vain alle satatuhatta. Suuri autokanta uudistuu siis hyvin hitaasti. Kuva 1 (yllä) havainnollistaa haastetta. Kuvassa vasemmalla on täyssähköautojen ja lataushybridien osuudet uusista autoista, ja kuvassa oikealla täyssähköautojen ja lataushybridien osuudet koko autokannasta viime vuosina. Kuvasta nähdään selvästi, että vaikka sähköautojen osuus uusissa autoissa on kasvanut, sähköautojen osuus koko autokannassa on vielä häviävän pieni.

Mitä sitten pitäisi tehdä liikenteen sähköistymisen vauhdittamiseksi? Voidaanko tilanteeseen edes vaikuttaa poliittisilla päätöksillä? Yksi selkeä esimerkkitapaus liikenteen nopeasta sähköistymisestä on Norja. Kuva 2 (alla) tiivistää, miten nopeasti sähköautojen osuus on kehittynyt Norjassa viime aikoina, ja vastaavasti, miten sähköautojen osuus koko autokannasta on Norjassa huomattavasti suurempi kuin Suomessa.

Kuva 2: Sähköautojen osuus autokannasta Norjassa

Norjassa on jo pitkään ollut käytössä mittavia tukia sähköautojen hankinnalle, latausverkostoja on rakennettu ja sähköautoille on uusien ja vuosittaisten verojen helpotuksia, ks. FIT-kirjoitussarjan numero 2, joka kuvaa näitä tarkemmin.

Suomessa ei välttämättä ole varaa tukea liikenteen sähköistymistä samassa mittakaavassa kuin Norjassa, sillä tuet vaatisivat mittavia julkisia panostuksia. Suomessa on viime aikoina puhuttu pikemminkin julkisen talouden sopeutustarpeesta.

Suomessa tulisi siksi toteuttaa kokeiluja liikenteen sähköistymistä edistävistä keinoista. Kokeiluilla voitaisiin selvittää luotettavasti, mitkä keinot ovat vaikuttavia ja kustannustehokkaita tapoja edistää liikenteen sähköistymistä. Kokeilut vaativat pienempiä panostuksia julkisista varoista kuin uusien tukimuotojen käyttöönotto koko väestön tasolla. Rasitus julkiselle taloudelle säilyisi kokeiluvaiheessa maltillisena, ja koko väestön tasolla voitaisiin ottaa käyttöön vain vaikuttaviksi ja kustannustehokkaiksi todetut toimet.

Kokeilut olisi myös mahdollista kohdentaa esimerkiksi tietyille maantieteellisille alueille tai tuloryhmille. Kokeilujen avulla voitaisiin silloin selvittää, mitä ryhmiä tuet kannustaisivat siirtymään sähköautoihin ja mitkä ryhmät mahdollisesti hankkivat sähköautoja myös ilman julkisen vallan tukea. Kokeiluilla voitaisiin siis selvittää myös, kuinka pitää koko Suomi mukana liikenteen vihreässä siirtymässä.

Valokuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Jaa artikkeli