Arttu Kauhasen väitös: The Lifecycle of Inequality
VTM Arttu Kauhanen väittelee 28.5.2026 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”The Lifecycle of Inequality: Childhood Neighborhoods, Redistribution, and Lifetime Pensions in Finland and Europe”.
Väitöskirja tarkastelee eriarvoisuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa ihmisen elinkaaren eri vaiheissa.
Arttu Kauhasen väitöskirja tarkastelee eriarvoisuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa ihmisen elinkaaren eri vaiheissa. Ensimmäinen essee käsittelee lapsuuden asuinalueiden vaikutusta tuloihin ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Toinen essee analysoi tulonjaon vaikutusta epäreiluun eriarvoisuuteen työiässä ja kolmas elinajanodotteen ja eläkevarallisuuden eroja vanhuudessa.
Ensimmäisessä esseessä Arttu Kauhanen tarkastelee asuinalueen vaikutusta pitkän aikavälin lopputulemiin hyödyntämällä muuttoliikkeeseen perustuvaa tutkimusasetelmaa. Tulokset jäävät osin avoimiksi. Toisaalta löytyy tilastollisesti merkittäviä altistusvaikutuksia: jokainen lisävuosi alueella, jossa lasten tulot aikuisena ovat korkeammat, parantaa lapsen tulevia tuloja. Yllättäen ylioppilastutkinnon suorittamisen todennäköisyyden osalta vaikutus on päinvastainen: mitä enemmän aikaa lapsi viettää alueella, jossa suuri osa nuorista suorittaa ylioppilastutkinnon, sitä pienempi on hänen oma todennäköisyytensä suorittaa se. Vaikutusten suuruusluokka vastaa Yhdysvalloissa tehtyjä tutkimuksia, mikä viittaa siihen, että myös suomalaisessa hyvinvointivaltiossa asuinalue voi vaikuttaa mahdollisuuksiin. Kun analyysi tehdään vertaamalla sisaruksia, tulosten tilastollinen merkitsevyys katoaa, mutta analyysin tarkkuus kärsii, enkä voi sulkea pois merkittäviä vaikutuksia.
Toisessa esseessä, joka on kirjoitettu yhdessä Markus Jäntin ja Jukka Pirttilän kanssa, Kauhanen siirtyy tutkimaan aikuisikää ja verojen sekä tulonsiirtojen vaikutusta mahdollisuuksien tasa-arvoon 31 Euroopan maassa. Tulokset osoittavat, että uudelleenjako vähentää epäreilua eriarvoisuutta kaikissa maissa, mutta uudelleenjako on usein laajempaa kuin olisi tarpeen pelkkien lähtökohtien erojen neutraloimiseksi. Tämä viittaa siihen, että Euroopan finanssipolitiikassa tavoitellaan laajempia päämääriä kuin pelkkää erilaisten lähtökohtien tasaamista.
Kolmannessa esseessä analysoidaan elinkaaren loppuvaihetta: pitkäikäisyysriskin vakuuttamista eläkejärjestelmän kautta, ja selvitetään, esiintyykö eläkkeelle siirtymisen lykkäämisessä haitallista valikoitumista. Kauhanen havaitsee, että myöhemmin eläkkeelle jäävillä on keskimäärin pidempi elinajanodote, mutta tämän valikoitumisen vaikutukset julkiseen talouteen ovat vähäiset. Tulokset viittaavat siihen, että Suomen eläkejärjestelmän joustavuus ei vaaranna sen kestävyyttä eikä tuota ylimääräisiä etuja varakkaille, pidempään eläville henkilöille.
Vastaväittäjänä on professori Gaute Torsvik, Oslon yliopisto, ja kustoksena toimii Jukka Pirttilä.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Verotutkimuksen huippuyksikkö onnittelee lämpimästi Arttua!
