19.09.2025 | Ajankohtaista

Tutkimus: Osatyökyvyttömyyseläkeläisten työllisyys ei parantunut lepäämislain voimaantulon jälkeen

Uusi tutkimus tarkastelee Suomen osatyökyvyttömyyseläkeläisiä ja heidän etuusjärjestelmänsä aiheuttamia työnteon kannustimia. Tutkimuksessa arvioitiin etenkin sitä, miten työeläkejärjestelmään säädetty lepäämislaki vaikutti osatyökykyisten työnteon määrään, ja millaisia vaihtoehtoja järjestelmän kehittämiseksi olisi työllisyyden näkökulmasta.

Suomen työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä ansaintarajat rajoittavat osatyökykyisten työhaluja. Kun tulot ylittävät rajan, eläke-etuus menetetään kokonaan. Tämä on johtanut siihen, että monen ansiotulot keskittyvät juuri ansaintarajan alapuolelle.

Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Tuuli Paukkeri ja Terhi Ravaska tarkastelivat, miten vuonna 2010 voimaan tullut lepäämislaki vaikutti osatyökyvyttömyyseläkeläisten työskentelyyn. Lain mukaan eläkkeen voi jättää tilapäisesti lepäämään, jos työtulot nousevat ansaintarajan yli, ilman että oikeus eläkkeeseen menetetään pysyvästi. Lain tavoitteena oli vähentää epävarmuutta etuuden jatkumisesta ja rohkaista työntekoon.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Eläketurvakeskuksen rekisteritietoja ja verrattiin osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien työskentelyä ennen ja jälkeen vuoden 2010 voimaantullutta lakiuudistusta. Vertailuryhmänä olivat henkilöt, jotka olivat hakeneet eläkettä mutta saaneet hylkäävän päätöksen. Molemmilla ryhmillä on lääkärin lausunto alentuneesta työkyvystä, mutta hylättyjen osalta työkyvyn menetystä ei ole katsottu niin merkittäväksi, jotta työeläkelaitos olisi voinut myöntää eläke-etuutta.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että lepäämislaki ei lisännyt työskentelyä, ainakaan yleisesti. Ansaintarajan ylittäjiä oli vain vähän, eikä ansaintarajan alapuolella olleet siirtyneet lähemmäs rajaa.

— Työn määrän pitäisi lisääntyä huomattavasti, jotta käteen jäävä tulo kasvaisi ansaintarajan ylityksen jälkeen. Vaikka lepäämislaki olisikin onnistunut vähentämään epävarmuutta etuuden jatkumisesta ja kannustanut lisäämään työntekoa, järjestelmän taloudelliset seuraukset syövät nämä halut, tutkija Tuuli Paukkeri sanoo.

Tutkimuksessa pohdittiin myös vaihtoehtoisia tapoja yhdistää palkkatulo ja työkyvyttömyyseläke. Toisenlaisessa järjestelmässä ansaintarajan jälkeinen etuuden pudotus voisi olla pienempi tai etuustulo voisi vähentyä lineaarisesti palkkatulon kasvaessa. Tällaisia järjestelmiä on käytössä muissa maissa, esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Tutkijoiden mukaan tällaiset taloudellisten kannustimien parannukset voisivat lisätä osatyökyvyttömyyseläkeläisten työllisyyttä.

— Tiukat ansaintarajat ja koko etuuden menettäminen rajan yläpuolella voivat olla perusteltuja, jotta liian työkykyiset eivät väärin perustein hae etuudelle. Kansainvälinen tutkimus kuitenkin viittaa siihen, ettei tämä kanava ei välttämättä ole kovin suuri. Työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen kuitenkin vaatii aina lääkärin tutkimuksen ja lausunnon, Terhi Ravaska sanoo.

Osatyökykyisten työllisyyden lisääminen on ollut monen hallituksen tavoitteena. Se vahvistaisi julkista taloutta, lisäisi työhaluisten hyvinvointia ja voisi tukea pidempikestoisia työkokeiluja tai siirtymistä kokonaan takaisin työelämään.

— Etuusjärjestelmä ei tulisi passivoida liikaa. Uudet teknologiat ja työskentelyn tavat voivat aukaista myös osatyökykyisille uusia mahdollisuuksia, joten on tärkeää varmistaa, että etuusjärjestelmä ei tukahduta näitä työntekemisen haluja, toteaa tutkija Terhi Ravaska.