FIT #12/2026: Välittävätkö ihmiset suhteellisesta tuloasemastaan?

Taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat kasvaneet ja niitä koskeva julkinen keskustelu on vilkastunut viime vuosina. Näiden kehityskulkujen myötä eriarvoisuutta ja tuloeroja koskevien asenteiden tutkimus on jälleen noussut tärkeäksi teemaksi myös taloustieteessä. Uusia lähestymistapoja on myös kehitetty.

Perinteisemmän kyselyaineistoihin nojaavan tutkimuksen (ks. esim. Alesina and La Ferrara, 2005; Alesina and Giuliano, 2011; Roth and Wohlfart, 2018) rinnalle ovat tulleet esimerkiksi kyselyiden lomassa toteutetut satunnaiskokeet (ks. esim. Buser et al., 2020; Durante et al., 2014; Kuziemko et al., 2015).

Sen ymmärtäminen, kuinka yksilöt suhtautuvat tuloeroihin ja niitä muovaavaan tulonjakoon on keskeistä, jos halutaan suunnitella sosiaalista hyvinvointia ja koheesiota edistäviä politiikkoja. Tulonjakoa ja tasa-arvoa koskevien asenteiden ja mieltymysten tutkimus myös auttaa ymmärtämään, miksi jotkin yhteiskunnat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, ja miksi jotkin maat aktiivisemmin pyrkivät tasaamaan tuloeroja politiikan keinoin.

Yhtäältä moni karsastaa epätasa-arvoa ja suosii tuloeroja pienentäviä politiikkatoimia. Monet kantavat huolta oikeudenmukaisuudesta. Toisaalta jotkut ihmiset ja ihmisryhmät merkitsevät yksilölle enemmän kuin toiset. Sosiaalinen identiteetti, eli se mihin ryhmään yksilö samastuu ja kokee kuuluvansa, vaikuttaa tulonjakomieltymyksiin. Jos yksilö samastuu keskimäärin suurempituloiseen ryhmään, hän esimerkiksi saattaa vastustaa tulonjakoa omien taloudellisten etujensa vastaisesti. Toisaalta ihmisillä on hyvin epätäsmällinen käsitys niin omista kuin muiden tuloista, ja koko tulojakaumasta ylipäätään.

Tutkimusnäytön perusteella ihmisten arviot omasta tuloasemastaan suhteessa muihin ovat usein virheellisiä (ks. esim. Cruces et al., 2013; Karadja et al., 2017; Hoy and Mager, 2021; Hvidberg et al., 2023; Fehr et al., 2022; Xu et al., 2026). Tämä pätee arvioihin omista tuloista suhteessa kaikkiin yhteiskunnan jäseniin, mutta myös rajatumpiin vertaisryhmiin, kuten samanikäisiin tai samassa ammatissa toimiviin henkilöihin. Virhearviot juontunevat muun muassa siitä, että ihmiset ovat useimmiten vuorovaikutuksessa — asuvat, työskentelevät, opiskelevat, harrastavat — itsensä kaltaisten kanssa. Tällöin päätelmät muiden tulotasosta ja omasta suhteellisesta tuloasemasta perustuvat varsin rajatun ja valikoituneen ryhmän ominaisuuksiin. Nämä virhearviot voivat vaikuttaa näkemyksiin ja poliittisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi, pienituloinen saattaa kokemansa sosiaalisen ympäristön nojalla arvioida tuloerot pienemmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat, ja tämän nojalla vastustaa tuloeroja tasaavaa politiikkaa.

Oikean tiedon jakaminen korjaa näitä vääriä käsityksiä tehokkaasti. Kaikki tulovertailut eivät kuitenkaan ole ihmisille yhtä merkityksellisiä, vaan usein läheisemmät viiteryhmät ovat tärkeämpiä (ks. esim. Hvidberg et al., 2023; Xu et al., 2026). Näiden kahden piirteen yhteisvaikutus voi johtaa siihen, että läpinäkyvyyttä ja tulojen julkisuutta edistävät politiikat tuottavat erilaisia vaikutuksia hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.

Tässä kirjoituksessa keskitymme sosiaalisten mieltymysten (eli sen, miten muiden tilanteen huomioiminen vaikuttaa omiin valintoihimme), ja erityisesti yksilön suhteellisen tuloaseman ja sitä koskevien virheellisten käsitysten vaikutuksiin koettuun hyvinvointiin ja politiikkamieltymyksiin. Esittelemme aluksi teoreettista taustaa ja näyttöä virheellisistä tuloasemakäsityksistä. Lopuksi käymme läpi virhearvioiden ja niiden oikaisemisen seurauksia käsitteleviä tutkimuksia.

1 Teoreettista taustaa

Tuoreessa FIT-työpaperissa (Brun and Ramos, 2025) luodaan katsaus epätasa-arvoa ja tulonjakoa koskeviin asenteisiin. Kuvaamme tässä aihetta käsittelevää taloustieteen teoreettista kirjallisuutta ja seuraavassa osiossa empiiristä kirjallisuutta. Taloustieteen teoreettinen kehikko havainnollistaa, miten tulonjaon kokemukset vaikuttavat ihmisten kokemaan hyötyyn ja toisaalta miten tämä liittyy suhteelliseen asemaan tulojakaumassa ja virhearvioihin siitä.

Tulonjako vaikuttaa kaikkien kokemaan hyötyyn. Luonteva lähtökohta on tarkastella ihmisten omaa taloudellista hyötyä (Meltzer and Richard, 1981; Roberts, 1977; Romer, 1975). Olettakaamme politiikka, jossa kaikki saavat saman etuuden; esimerkiksi suoran tulonsiirron tai maksuttoman julkisen palvelun, kuten yleisradiotoiminnan. Kun nämä etuudet rahoitetaan tuloveroilla, suurituloiset kantavat suuremman osan kustannuksista. Koska etuus on sama kaikille, keskeisin ero on siinä, kuinka paljon kukin maksaa. Onkin odotettavissa, että tuki tällaisille politiikoille vähenee tulojen kasvaessa, sillä henkilökohtaiset kustannukset ovat suurituloisille huomattavasti korkeammat.

Tämä havainto on tärkeä, mutta vain osa kokonaiskuvasta. On oleellista tunnistaa, että ihmiset vertailevat omia tulojaan muiden tuloihin, ja välittävät muiden toimeentulosta (kuten Fehr and Schmidt, 1999). Ihmiset ovat eri tavoin herkkiä näille vertailuille. Toisille niillä on suuri merkitys, kun taas toiset eivät välitä lainkaan. Useimmille epätasa-arvo aiheuttaa kielteistä tunteita: se häiritsee heitä sekä silloin kun he ovat niin sanotusti ”voittajan” asemassa, että silloin kun he ovat häviäjän asemassa. Tästä syystä epätasa-arvon vaikutus kansalaisten kokonaishyvinvointiin on tyypillisesti negatiivinen tai korkeintaan neutraali. Eriarvoisuutta vastustavat ihmiset voivat vähentää siitä kokemaansa haittaa tukemalla uudelleenjakopolitiikkaa, joka tekee yhteiskunnasta tasa-arvoisemman. Viimeisenä seikkana voidaan ottaa huomioon se, että ihmisten arviot omista tuloistaan suhteessa muiden tuloihin ovat useimmiten epätarkkoja (Hoy and Mager, 2021). On kohtuullista olettaa, että ihmiset tuntevat omat tulonsa varmuudella. Sen sijaan heillä saattaa olla epätarkempi käsitys muiden yhteiskunnan jäsenten tuloista. Jos käsitykset muiden tuloista ovat vääristyneitä, uudelleenjakopolitiikan kannatuksessa voi olla eroja siihen nähden, mitä objektiiviset tulomittarit antaisivat odottaa. Esimerkiksi jos pienituloiset kokevat olevansa suhteessa vauraampia kuin todellisuudessa ovat, heidän kokemansa haitta sijoittumisestaan tuloasteikon alimmalle askelmalle pienenee ja tämän seurauksena heidän tukensa tulonjakopolitiikalle heikkenee.

2 Viimeaikainen tutkimus

Menetelmällisten innovaatioiden, kuten räätälöityjen, vuorovaikutteisten verkkokyselyiden ja hallinnollisten tilastoaineistojen lisääntynyt käyttö 2010-luvulta alkaen on mahdollistanut teorian ennusteiden testaamisen ja niiden kehittämisen. Tyypillinen lähestymistapa on kartoittaa yksilöiden käsitykset omasta suhteellisesta tulotasostaan ja verrata niitä heidän todelliseen tuloasemaansa. Mahdollisten virhearvioiden seurauksia arvioidaan tarjoamalla oikeaa tietoa suhteellisesta tulotasosta vain satunnaiselle osajoukolle tutkimuksen osallistujista, minkä jälkeen kysytään tai muilla keinoin mitataan osallistujien mieltymyksiä, asenteita ja/tai valintoja sekä käyttäytymistä.

Esimerkiksi tuore suomalainen tutkimus (Xu et al., 2026) hyödyntää laajamittaista satunnaistettua kontrolloitua koetta tarkastellakseen tulovertailujen luonnetta ja tuloasematiedon vaikutuksia hyvinvointiin ja taloudelliseen päätöksentekoon. Yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa tutkimusryhmä kutsui edustavan otoksen 35–45-vuotiaita suomalaisia osallistumaan verkkokyselyyn. Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan oma tuloasemansa suhteessa i) kaikkiin täysi-ikäisiin suomalaisiin, ii) kotikuntansa täysi-ikäisiin asukkaisiin, iii) ikäryhmäänsä, iv) ammattiryhmäänsä sekä v) suomalaisiin, joilla on sama koulutustaso. Vastaajia kannustettiin punnitsemaan arvioitaan huolellisesti tarjoamalla oikeaan osuneesta arviosta rahallinen palkkio.

Esitettyään arvionsa tuloasemastaan, osa tutkimuksen osallistujista jaettiin satunnaisesti eri ryhmiin, eli nk. käsittelyihin, joissa he kohtasivat erilaista tietoa asemastaan tulojakaumassa. Ryhmästä riippuen vastaajat saivat tietää oman sijoittumisensa yhdessä edellä mainittujen viiteryhmien tulojakaumassa. Esimerkiksi kuntaryhmään arvottu vastaaja sai tiedon tuloasemastaan suhteessa kotikuntansa asukkaisiin; ikäryhmään kuulunut puolestaan sai tietää asemansa suhteessa samana vuonna syntyneisiin suomalaisiin. Valintakäsittelyssä vastaajat saivat itse valita, minkä viiteryhmän tuloasematiedon saivat. Lisäksi mukana oli kontrolliryhmä, joka ei saanut minkäänlaista tietoa tulojakaumista.

Tutkimuksessa osallistujien tulot siis pysyvät muuttumattomina. Ainoa, mikä muuttuu, on joidenkin osallistujien saama tieto, joka mahdollisesti vaikuttaa käsityksiin omasta asemasta suhteessa muihin. Asiaan liittyy myös olennainen eettinen vaatimus: tutkimuksessa annettujen tietojen on oltava paikkansapitäviä. Tämä varmistettiin käyttämällä Tilastokeskuksen yksilötason hallinnollisiin rekistereihin perustuvia, Tilastokeskuksen asiantuntijoiden varmentamia, tuloasematietoja.

Tämänkaltaisia koeasetelmia, joissa osallistujien käsityksiin jostakin aiheesta vaikutetaan satunnaistetulla, kontrolloidulla tavalla, kutsutaan toisinaan tiedonanto- tai informaatiointerventioasetelmiksi (menetelmästä tarkemmin esim. Haaland et al., 2023). Toimintalogiikka on varsin suoraviivainen: koska vain satunnaisesti valittu osajoukko osallistujista saa tietyn tiedon, tiedon kausaalivaikutus voidaan arvioida vertaamalla sen saaneiden tulemia — kuten asenteita, uskomuksia, käyttäytymistä — niiden tulemiin, jotka eivät tietoa saaneet. Satunnaistettuja koeasetelmia pidetään erittäin luotettavana tapana tutkia tarjotun tiedon tai muiden toimenpiteiden syy-seuraussuhteita.

2.1 Kuinka täsmällisesti omaa suhteellista tuloasemaa osataan arvioida?

Xu et al. (2026) osoittaa, että oman tuloaseman aliarviointi on erittäin yleistä tutkimuksen kohdeväestön, eli työuransa keskivaiheilla olevien suomalaisten aikuisten, keskuudessa. Lähes 90 prosenttia vastaajista arvioi oman tulojärjestyksensä suhteessa muihin aikuisiin suomalaisiin todellista alemmaksi. Tämä havainto on yhdenmukainen Ruotsissa tehdyn laajan väestöpohjaisen tutkimuksen kanssa (Karadja et al., 2017) — arviot omasta sijoituksesta kansallisessa tulojakaumassa ovat molemmissa maissa huomattavan alaspäin vinoutuneita.

Xu et al. (2026) tarkastelee arviointivirheitä myös rajatummissa viiteryhmissä, kuten ikä- tai ammattiryhmissä. Näissä ryhmissä arviointivirheet ovat tyypillisesti pienempiä, vaikka aliarviointi on silti hyvin yleistä. Samoin Hvidberg et al. (2023) osoittaa tanskalaisella aineistolla, että käsitykset ovat tarkempia suppeammissa ryhmissä, mikä korostaa saatavilla olevan tiedon merkitystä. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat työskennelleet samassa työpaikassa tai asuneet saman kadun varrella pidempään, tuntevat todennäköisemmin tarkemmin oman suhteellisen tuloasemansa kyseisessä ryhmässä.

Fehr et al. (2022) kartoittaa saksalaisten kotitalouksien käsityksiä omasta asemastaan globaalissa mittakaavassa ja dokumentoi huomattavasti enemmän oman aseman aliarviointia siinä kuin Saksan kansallisessa tulojakaumassa.Vaikka aliarviointi vaikuttaa hyvin yleiseltä, huomattava osa havaituista epätarkkuuksista heijastaa nk. keskiharhaa. Suurituloiset aliarvioivat tuloasemansa, kun taas pienituloiset yliarvioivat omansa. Tätä säännönmukaisuutta kutsutaan myös keskiluokkaharhaksi, ja se viittaa ilmiöön, jossa ihmiset ovat suhteettoman paljon vuorovaikutuksessa itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, minkä seurauksena he päättelevät olevansa keskimääräisempiä kuin todellisuudessa ovat.

Cruces et al. (2013) tarjoaa näyttöä tästä mekanismista tutkimalla edustavaa otosta kotitalouksista Buenos Airesista, Argentiinassa. Keskiluokkaharhan mukaisesti pienituloiset yliarvioivat suhteellisen tuloasemansa, kun taas suurituloiset aliarvioivat asemansa. Tutkimuksessa osoitetaan, että arviot korreloivat voimakkaasti tutkimukseen vastanneiden aseman kanssa heidän omalla asuinalueellaan. Ihmiset siis perustavat päätelmänsä suppeaan joukkoon ihmisiä, minkä seurauksena kaikki pitävät itseään keskimääräisempinä kuin todellisuudessa ovat. Cruces et al. (2013) osoittaa myös, että sosiaalisesti monimuotoisemmista taustoista koostuva ystäväpiiri, eli vähemmän valikoitunut sosiaalinen viiteryhmä, on yhteydessä pienempään harhaan.

Keskiluokkaharhaan johtavien tekijöiden lisäksi tietyt yksilölliset ominaisuudet ennustavat arvioiden epätarkkuutta: tärkeimpänä näistä koulutustaso. Karadja et al. (2017) osoittaa, että negatiiviset väärinkäsitykset ovat pienempiä niillä, joiden tuloliikkuvuus ja koulutustaso ovat suurempia ja jotka kuluttavat enemmän mediaa.

2.2 Mitä seurauksia virheellisistä suhteellisen tuloaseman käsityksistä on?

Kuten yllä kerrottiin, suhteellisten tulokäsitysten kausaalisia vaikutuksia voidaan tutkia antamalla ihmisille tarkkaa tietoa ja vertaamalla heidän käyttäytymistään tai raportoimiaan asenteita ja aikomuksia niihin, jotka eivät saa tietoa. Aiemmin esitellyssä suomalaisessa tutkimuksessa (Xu et al., 2026) osallistujat vastasivat tietointervention jälkeen kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa tyytyväisyyttä omaan elämään ja tuloihin sekä yhteiskunnallisia aiheita koskeviin kysymyksiin. Kyselyn lopussa vastaajat saivat halutessaan lahjoittaa kyselyn osallistumispalkkionsa hyväntekeväisyyteen, vapaaehtoisena verona ja ostaa sillä lottorivejä.

Koska enemmistö vastaajista oli oman asemansa suhteen pessimistejä, tutkimuksen informaatiokäsittelyissä saatu tieto todellisesta tuloasemasta tuli useimmille myönteisenä yllätyksenä. Kontrolliryhmän vastausten vertailu tuloasematiedon saaneisiin paljastaa, että myönteiset yllätykset lisäävät tyytyväisyyttä omiin tuloihin ja kielteiset vähentävät sitä, mutta tiedolla ei ole selkeää vaikutusta yleiseen elämäntyytyväisyyteen.

Tieto omasta tuloasemasta vaikuttaa myös taloudellisiin päätöksiin. Vastaajat antavat suuremman osuuden osallistumispalkkiostaan hyväntekeväisyyteen saadessaan tietää tuloasemansa olevan luultua korkeampi. Lisäksi, Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen perusteella myöhemmät ansiotulot reagoivat tietoon tuloasemasta omassa ammattiryhmässä. Tulotiedolla ei kuitenkaan havaita selkeää vaikutusta työpaikan vaihtoon tai uusien työsopimusten solmimiseen.

Tulokset osoittavat lisäksi, että kaikki tulovertailut eivät ole yhtä tärkeitä: suhteellinen asema omassa ammattiryhmässä, suhteessa henkilöihin, joilla on sama koulutustaso, ja ikätovereihin vaikuttaa olevan koetun hyvinvoinnin kannalta merkityksellisempää. Samat vertailuryhmät olivat myös suosituimpia niiden vastaajien keskuudessa, joille annettiin mahdollisuus valita, minkä viiteryhmän tuloasematietoa he halusivat vastaanottaa (Xu et al., 2026). Saman suuntaisia tuloksia saatiin Tanskassa toteutetussa tutkimuksessa (Hvidberg et al., 2023), jossa havaitaan, että saman koulutustason henkilöiden ja työtovereiden välisiä tuloeroja pidetään epäoikeudenmukaisempina kuin muita tuloeroja.

Viiteryhmien rajauksen merkitys näyttää ulottuvan myös kansallisille rajoille; Fehr et al. (2022) havaitsee, että kansallinen suhteellinen tuloasema vaikuttaa tulonjaon kannatukseen, mutta globaalilla suhteellisella tuloasemalla ei ole vastaavaa vaikutusta. Odotettua korkeampi asema kansallisessa tulojakaumassa johtaa pienempään tulonjaon kannatukseen, kuten Meltzerin ja Richardin (1981) tulonjakomalli ennustaa.

Jotkin tutkimukset löytävät kuitenkin vastakkaista näyttöä samankaltaisten interventioiden vaikutuksista tulonjakomieltymyksiin (Cruces et al., 2013; Hoy and Mager, 2021): ne, jotka otaksuivat olevansa suhteellisesti köyhempiä kuin todellisuudessa ovat, eivät muuta kantaansa tulonjaosta saadessaan tarkkaa tietoa todellisesta asemastaan tulojakaumassa. Hoy and Mager (2021) esittää, että suhteellisen köyhät eivät reagoi tuloasematietoon, koska he käyttävät omaa elintasoaan vertailukohtana sille, mitä pitävät muille hyväksyttävänä. Kun tulotietointervention myötä tutkimuksen osallistujat ymmärtävät oman elintasonsa vastaavan niiden ihmisten elintasoa, joita he alun perin pitivät itseään köyhempinä, he alkavat pitää pienituloisten absoluuttista elintasoa riittävänä, minkä seurauksena he pitävät tulonsiirtoja vähemmän tarpeellisina (Hoy and Mager, 2021).

Johtopäätökset

Virheelliset käsitykset tulojakaumista ovat yleisiä ja vaihtelevat väestöryhmittäin. Xu et al. (2026) näyttää, että tarkkarajaisempia viiteryhmiä koskeva suhteellinen tuloasematieto vaikuttaa koettuun hyvinvointiin voimakkaammin, ja että tuloasematiedolla on vaikutusta myös taloudellisiin valintoihin. Tutkimusnäytön nojalla siis aiempi kansallisia tulovertailuja painottanut tutkimus on saattanut aliarvioida tuloasemavertailujen merkityksen. Tämän perusteella syvällisempi ymmärrys tuloaseman tiedostamisen vaikutuksista muilla keskeisillä alueilla, kuten yhteiskunnallisessa luottamuksessa, työmarkkinakäyttäytymisessä tai erilaisten politiikkatoimien kannatuksessa, olisi tärkeää. Xu et al. (2026) osoittaa myös, että tuloasematiedon vaikutus riippuu sitä koskevista ennakkokäsityksistä. Vaikka tuloasemaan ja vertailuihin liittyvien huolien katsotaan vaikuttavan ihmisiin kielteisesti, suhteellisen tuloaseman tekeminen näkyvämmäksi saattaa parantaa kokonaishyvinvointia. Tulokset korostavat sitä, että tulojen läpinäkyvyyden vaikutukset ovat monimutkaisia ja kontekstisidonnaisia, minkä vuoksi onnistuneiden politiikkatoimien suunnittelu edellyttää tarkkaa tietoa toimintaympäristöstä.

Kirjoittajat

Tutkijatohtori Martín Brun, Tampereen yliopisto

Tutkijatohtori Satu Metsälampi, Turun yliopisto

Kirjallisuus

Alesina, Alberto and Eliana La Ferrara, ”Preferences for Redistribution in the Land of Opportunities,” Journal of Public Economics, 2005, 89 (5-6), 897–931.

Alesina, Alberto and Paola Giuliano, Preferences for Redistribution, Elsevier.

Brun, Martín and Xavier Ramos, ”Attitudes to income inequality and redistribution,” Technical Report, Finnish Center of Excellence in Tax Systems Research 2025.

Buser, Thomas, Gianluca Grimalda, Louis Putterman, and Joël van der Weele, ”Overconfidence and Gender Gaps in Redistributive Preferences: Cross-Country Experimental Evidence,” Journal of Economic Behavior & Organization, October 2020, 178, 267–286.

Cruces, Guillermo, Ricardo Perez-Truglia, and Martin Tetaz, ”Biased perceptions of income distribution and preferences for redistribution: Evidence from a survey experiment,” Journal of Public Economics, February 2013, 98, 100–112.

Durante, Ruben, Louis Putterman, and Joël van der Weele, ”Preferences for Redistribution and Perception of Fairness: An Experimental Study,” Journal of the European Economic Association, August 2014, 12 (4), 1059–1086.

Fehr, Dietmar, Johanna Mollerstrom, and Ricardo Perez-Truglia, ”Your Place in the World: Relative Income and Global Inequality,” American Economic Journal: Economic Policy, November 2022, 14 (4), 232–68.

Fehr, Ernst and Klaus M. Schmidt, ”A Theory of Fairness, Competition, and Cooperation,” Quarterly Journal of Economics, August 1999, 114 (3), 817–868.

Haaland, Ingar, Christopher Roth, and Johannes Wohlfart, ”Designing Information Provision Experiments,” J. Econ. Lit., 2023.

Hoy, Christopher and Franziska Mager, ”Why Are Relatively Poor People Not More Supportive of Redistribution? Evidence from a Randomized Survey Experiment across Ten Countries,” American Economic Journal: Economic Policy, November 2021, 13 (4), 299–328.

Hvidberg, Kristoffer B., Claus T. Kreiner, and Stefanie Stantcheva, ”Social Positions and Fairness Views on Inequality,” Review of Economic Studies, November 2023, 90 (6), 3083–3118.

Karadja, Mounir, Johanna Mollerstrom, and David Seim, ”Richer (and Holier) Than Thou? The Effect of Relative Income Improvements on Demand for Redistribution,” Review of Economics and Statistics, May 2017, 99 (2), 201–212.

Kuziemko, Ilyana, Michael I. Norton, Emmanuel Saez, and Stefanie Stantcheva, ”How Elastic Are Preferences for Redistribution? Evidence from Randomized Survey Experiments,” American Economic Review, April 2015, 105 (4), 1478–1508.

Meltzer, Allan H. and Scott F. Richard, ”A Rational Theory of the Size of Government,” Journal of Political Economy, October 1981, 89 (5), 914–927.

Roberts, Kevin W. S., ”Voting over income tax schedules,” Journal of Public Economics, December 1977, 8 (3), 329–340.

Romer, Thomas, ”Individual welfare, majority voting, and the properties of a linear income tax,” Journal of Public Economics, February 1975, 4 (2), 163–185.

Roth, Christopher and Johannes Wohlfart, ”Experienced inequality and preferences for redistribution,” Journal of Public Economics, November 2018, 167, 251–262.

Xu, Xiaogeng, Satu Metsälampi, Michael Kirchler, Kaisa Kotakorpi, Peter Hans Matthews, and Topi Miettinen, ”Which Reference Groups Matter and How? A Relative Income Information Experiment with Administrative Data,” Am. Econ. J. Appl. Econ., 2026.