20.06.2023 |
Tutkimus
Muutoksilla eläkeikänormeissa on suuri vaikutus eläköitymispäätöksiin
Jonathan Gruberin, Ohto Kannisen ja Terhi Ravaskan tutkimus selvittää eläkeikien uudelleennimeämisen vaikutusta eläköitymiseen ja työhön paluuseen Suomessa.
Eläkejärjestelmän pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on yleinen huoli kehittyneissä maissa. Yksi tyypillinen tapa pyrkiä parantamaan taloudellista kestävyyttä on eläkeikien muuttaminen, sillä aiemman tutkimuksen perusteella järjestelmän eläkeikä on vahvassa yhteydessä eläköitymiseen. Aiemman tutkimuksen perusteella piikit eläköitymisasteissa juuri eläkeiässä eivät selity yksin muutoksilla taloudellisissa kannustimissa, mikä viittaa siihen, että eläköitymispäätösten taustalla on muita käyttäytymismekanismeja. Eläkeikien ja taloudellisten kannustimien yhtäaikainen muuttuminen on kuitenkin tehnyt eläkeikänormin vaikutusten tutkimisesta haastavaa.
Jonathan Gruberin (MIT ja NBER), Ohto Kannisen (Labore) ja Terhi Ravaskan (Tampereen yliopisto ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT) tutkimus selvittää eläkeikien uudelleennimeämisen vaikutusta eläköitymiseen ja työhön paluuseen Suomessa. Tutkimus hyödyntää vuoden 2005 eläkeuudistusta, jossa varhaiseläkeikä nousi 60:stä 62:een ja tavallinen eläkeikä puolestaan laski 65:stä 63:een. Eläkeikien muutoksiin liittyi vain pieniä muutoksia taloudellisissa kannustimissa, mikä mahdollistaa eläkeikänormin muutoksen vaikutuksen erottamisen taloudellisten kannustimien muutoksen vaikutuksesta.
Tutkimuksen tulosten mukaan eläkeikien nimeämisessä tapahtuneet muutokset aikaansaavat välittömän ja suuren muutoksen eläköitymisasteissa, mikä ei selity muutoksilla taloudellisissa kannustimissa. Ennen uudistusta yleisin eläköitymisikä oli 65. Välittömästi uudistuksen jälkeen 65-vuotiaiden eläköitymisaste putoaa ja samanaikaisesti alle 65-vuotiaiden eläköitymisasteet nousevat jyrkästi. Eläköityminen 65-vuotiaana pysyy kuitenkin yleisenä useamman vuoden uudistuksen jälkeen, mutta kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen 65 vuoden ikäraja on menettänyt merkityksensä. Tutkijat arvioivat eläkeikien uudelleennimeämisen nostaneen eläköitymisasteita 47 prosenttiyksikköä.
Eläköitymisastevaikutusten lisäksi tutkimus saa näyttöä ”eläköitymiskatumuksesta” niiden joukossa, joiden eläköitymispäätökseen uudelleennimeäminen vaikutti. Eläköitymiskatumusta mitataan tutkimuksessa eläköitymisen jälkeisen työhönpaluuasteen muutosten kautta. Ne, joihin eläkeikien uudelleennimeäminen vaikutti, palasivat todennäköisemmin työelämään eläköitymisensä jälkeen.
Tulokset osoittavat, että muutoksilla järjestelmän eläkei’issä voi olla merkittäviä vaikutuksia eläköitymisasteeseen myös taloudellisten kannustimien muutosten ulkopuolella. Tämä ja muut mahdolliset eläköitymispäätöksiin vaikuttavat ”tuuppaukset” voisivat mahdollistaa työurien pidentämisen ilman että heikennetään niiden asemaa, joiden tarvitsee eläköityä aiemmin.
Artikkeli Relabeling, Retirement and Regret on julkaistu Journal of Public Economicsin heinäkuun 2022 numerossa 211 (maksumuurin takana).
