Lausunto hallituksen esittämästä vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta
Verotutkimuksen huippuyksikön lausunto Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle: HE 174/2026 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja muutettavaksi tuloverolakia. Esitys sisältää useita kohtia, joista tässä lausunnossa käsittelemme seuraavia: 1) ansiotuloveroperusteiden muutokset ja erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotuksen keventäminen muuttamalla työtulovähennystä; 2) työsuhdeoptioiden veronmaksun lykkäys; sekä 3) luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennystä koskevat muutokset. Näitä kohtia perustellaan hallituksen esityksessä ostovoiman vahvistamisella ja työnteon kannustimien parantamisella (kohta 1), kasvuyritysten mahdollisuuksilla houkutella osaavaa työvoimaa (kohta 2) ja lahjoitusten lisäämisellä järjestöille (kohta 3).
Arviomme mukaan ehdotettujen ansiotuloveroperusteiden muutosten vaikutukset työllisyyteen ovat todennäköisesti pieniä ja ostovoiman muutosten arvioimiseksi tarvitaan myös muiden päätösten huomioonottamista. Työsuhdeoptioiden verotuen mahdollisia vaikutuksia rekrytointeihin ei ole esityksessä arvioitu, mutta pidämme veron maksun lykkäämistä oikeansuuntaisena toimenpiteenä, joskin lykkäys voisi olla esitettyä rajatumpi. Lahjoitusvähennys on epäsuora keino tukea järjestötoimintaa, ja se aiheuttaa ylimääräisiä poikkeuksia tuloverojärjestelmään. Vähennyksen laajentaminen voi lisätä lahjoituksia jonkin verran niihin kohteisiin, jotka tulevat vähennyksen piiriin. Toisaalta vaikutus esimerkiksi tieteeseen kohdistuviin lahjoituksiin on epäselvä, koska joillekin lahjoittajille kannusteet tehdä lahjoituksia heikkenevät. Vähennyksen kustannukset ovat hyvin todennäköisesti lahjoitusten mahdollista kasvua suuremmat.
1. Ansiotuloveroperusteiden muutokset
Ansiotuloverotuksen kevennykset heikentävät valtiontalouden tasapainoa ja vaikeuttavat sopeutustavoitteen saavuttamista. Kun ansiotuloverotusta kevennetään, tulee ottaa huomioon sekä kannustin- että tulonjakovaikutukset. Pienituloisia suosivat kevennykset voivat olla perusteltuja tulonjakosyistä ja mahdollisesti myös työn tarjonnan lisäämiseksi. Vaikutukset työllisyyteen ovat kuitenkin todennäköisesti pieniä. (Ks. esim. Harju, Kosonen, Matikka ja Ravaska 2026.) Ansiotuloverotuksen kevennys ja erityisesti sen toteuttaminen työtulovähennyksen kautta ei myöskään paranna kaikkein pienituloisimpien asemaa, jota muut hallituksen päätökset (ALV:n korotukset, etuuksien leikkaukset) ovat heikentäneet. Hallituksen päätösten kokonaisuuden tulonjakovaikutukset olisi tärkeää arvioida, jotta saadaan kokonaiskuva vaikutuksista eri väestöryhmiin. 1
2. Työsuhdeoptioiden veronmaksun lykkäys
Pidämme oikeansuuntaisena esitystä työsuhdeoptioihin perustuvan veron maksun lykkäämisestä listaamattomien yhtiöiden osakkeiden luovutukseen. Nykyinen verotus option käyttöhetkellä voi synnyttää verovelvollisuuden tilanteessa, jossa työntekijällä ei ole kassavirtaa veron maksamiseen. Ansiotuloluonteen säilyttäminen on eriytetyssä tuloverojärjestelmässä perusteltu ratkaisu verotuksen neutraalisuuden ja tulonmuuntamisen estämisen kannalta.
Koroton ja enimmäisajaton lykkäys ei kuitenkaan ole pelkkä verotulojen ajoitusmuutos vaan verotuki, jonka kustannus kasvaa lykkäysajan pidentyessä. Esityksessä tuki tulisi arvioida nykyarvona ja raportoida verotukena, ja lykkäykselle tulisi harkita enimmäisaikaa tai korkoa tietyn ajan jälkeen. On myös syytä huomata, että tappiosääntö siirtää osan osakkeiden arvonlaskuriskistä valtiolle. Lisäksi keskimääräiseen veroasteeseen perustuva laskenta jättää optiotulon progressiovaikutuksen maksettavaksi käyttövuonna. Myös perintäriski ulkomaille muuttaneiden osalta on tunnistettu, mutta jätetty ratkaisematta.
Esityksen kansainvälinen vertailu ei käsittele Euroopan komission EU Inc. -ehdotusta (COM(2026) 322), jonka EU-ESO-järjestelmässä verotettava määrä lasketaan osakkeiden luovutushetkellä ja jonka kansallinen verokohtelu ei saa olla muita optiojärjestelyjä epäedullisempi. Ehdotetun kansallisen mallin suhde EU-ESO:on tulisi arvioida.
Esityksen tavoitteena on parantaa kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaavaa työvoimaa, mutta vaikutusarvio rajoittuu verotulojen ajoitukseen eikä sisällä arviota vaikutuksista rekrytointiin, optioiden käyttöön tai yritysten kasvuun. Tutkimusnäyttöä työsuhdeoptioiden vaikutuksista esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuteen ja rekrytointiin on kohtalaisesti (Aldatmaz ym. 2018; katsauksena Tillväxtanalys 2025), mutta verotuksen ajoituksen erillisistä vaikutuksista vähän. Esimerkiksi Iso-Britannian EMI-järjestelmän arviointi tarkastelee järjestelmän käyttöönoton vaikutuksia kokonaisuutena erottelematta ajoituksen ja verokannan vaikutuksia (HMRC 2018). Esitämme, että uudistukselle kirjataan vaikutusten arviointi 3–5 vuoden kuluttua voimaantulosta ja että tulorekisteriin kertyvät tiedot lykkäyksistä saatetaan tutkijoiden käyttöön.
3. Lahjoitusvähennys
Lahjoitusvähennysten laajentaminen osin korvaa järjestöjen rahoituksen leikkauksia. Jos toimintaa halutaan tukea julkisella rahoituksella, lahjoittajille suunnatut verovähennykset ovat epäsuora keino tämän tavoitteen saavuttamiseen, ja ne aiheuttavat ylimääräisiä poikkeuksia tuloverojärjestelmään.
Verovähennys lisää tutkimuksen mukaan lahjoituksia, mutta vähemmän kuin se maksaa. Eurooppalaisten tutkimusten perusteella jokainen verotukeen käytetty euro lisää lahjoituksia arviolta 20–60 senttiä. Loput tuesta kohdistuu lahjoituksiin, jotka olisi annettu ilman vähennystäkin ja tältä osin lahjoitusvähennys tarkoittaa tulonsiirtoa lahjoituksen tekijöille (Fack & Landais 2010; Almunia ym. 2020; Ring & Thoresen 2022). Esityksen arvioima 14–33 miljoonan euron vuotuinen verotuki synnyttäisi siten karkeasti arvioiden 3–20 miljoonaa euroa uutta lahjoitusrahaa. Uudistuksen yksityiskohdat vaikuttavat lopputulokseen olennaisesti. Nykyään suurituloiset lahjoittajat saavat ansiotuloverotuksessa takaisin noin puolet yliopistolle antamastaan lahjoituksesta, uudistuksen jälkeen 30 prosenttia. Lahjoittaminen kallistuu heille siis selvästi, ja tutkimusten mukaan reaktio verotukeen on voimakkain juuri suurissa lahjoituksissa (Fack & Landais 2010). Suuret lahjoitukset yliopistoille voivat tältä osin siksi jopa vähentyä. Toisaalta uudistuksessa myös pääomatulot tulevat vähennyksen piiriin mikä puolestaan voi kasvattaa lahjoituksia.
Järjestöjen velvollisuus ilmoittaa lahjoitukset Verohallinnolle on hyvä ratkaisu, koska se estää väärinkäytöksiä. Ranskassa osa verotuen näennäisestä vaikutuksesta osoittautui virheelliseksi ilmoittamiseksi, joka hävisi valvonnan kiristyessä (Fack & Landais 2016). Automaattinen ilmoittaminen kuitenkin myös lisää vähennyksen käyttöä lahjoituksissa, jotka olisi annettu muutenkin, mikä nostaa uudistuksen kustannuksia (Gillitzer & Skov 2018).
Esityksessä olisi myös hyvä arvioida, saataisiinko samalla rahalla enemmän lahjoituksia, jos valtio maksaisi tuen suoraan järjestölle lahjoituksen päälle. Koska Suomesta ei ole tutkimusta verotuen vaikutuksista lahjoittamiseen, uudistukseen kannattaisi kirjata vaikutusten arviointi muutaman vuoden kuluttua. Järjestöjen vuosi-ilmoitukset tarjoavat siihen valmiin aineiston.
Kirjoittajat
Kaisa Kotakorpi, professori, Tampereen yliopisto; Verotutkimuksen huippuyksikön johtaja
Jukka Pirttilä, julkistalouden professori, Helsingin yliopisto; Verotutkimuksen huippuyksikkö
Terhi Ravaska, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto; Verotutkimuksen huippuyksikkö
1 Vuonna 2024 julkaistussa Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa käsiteltiin hallitusohjelmassa olevien sosiaaliturvaleikkausten tulonjakovaikutuksia kokonaisuutena, mutta laajempaa arviota ei ole tehty.
Lähteet
Aldatmaz, S., Ouimet, P. & Van Wesep, E. D. (2018). The option to quit: The effect of employee stock options on turnover. Journal of Financial Economics 127(1), 136–151.
Almunia, M., Guceri, I., Lockwood, B. & Scharf, K. (2020). More giving or more givers? The effects of tax incentives on charitable donations in the UK. Journal of Public Economics 183, 104114.
Fack, G. & Landais, C. (2010). Are tax incentives for charitable giving efficient? Evidence from France. American Economic Journal: Economic Policy 2(2), 117–141.
Fack, G. & Landais, C. (2016). The effect of tax enforcement on tax elasticities: Evidence from charitable contributions in France. Journal of Public Economics 133, 23–40.
Gillitzer, C. & Skov, P. E. (2018). The use of third-party information reporting for tax deductions: Evidence and implications from charitable deductions in Denmark. Oxford Economic Papers 70(3), 892–916.
Harju, J., Kosonen, T., Matikka, T. & Ravaska, T. (2026). Tuloverotus – tärkeä veroinstrumentti. FIT Kirjoitussarja #10/2026.
HMRC (2018). Evaluation of Enterprise Management Incentive scheme. HMRC Research Report 493 (Isos MORI).
Ring, M. A. K. & Thoresen, T. O. (2022). Wealth taxation and charitable giving. CESifo Working Paper No. 9700.
Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2024.
Tillväxtanalys (2025). Vad vet vi om? – Personaloptioner. Östersund: Myndigheten för tillväxtpolitiska utvärderingar och analyser.
