Lausunto toimenpide-ehdotuksista julkisen talouden tasapainottamiseksi

Johdanto

Valtiovarainministeriö on pyytänyt ehdotuksia toimenpiteistä, joilla julkista taloutta voitaisiin tasapainottaa seuraavien hallituskausien aikana. Keskitymme tässä lausunnossa vero- ja menosopeutuksen hyvinvointivaikutuksiin ja niihin liittyvän tietopohjan kuvaamiseen.

Julkisen talouden tasapainottaminen nähdään keskeisenä talouspoliittisena tavoitteena tulevien hallituskausien aikana. On kuitenkin tärkeää muistaa, että julkisen talouden tasapainosta huolehtiminen on olennainen talouspolitiikan toteuttamisen rajoite, ei tavoite itsessään. Talouspolitiikan tavoitteena tulisi olla yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin edistäminen. Tästä näkökulmasta katsottuna julkisen sektorin on perusteltua rahoittaa sellaisia palveluita, joita yksityiset markkinat eivät tarjoa tehokkaasti, kuten vakuutusturvaa työttömyyden, vanhuuden ja heikon terveyden varalle. Tulonsiirrot voivat kasvattaa kokonaishyvinvointia, jos lisäeurolla on suurempi merkitys pienituloiselle kuin suurituloiselle. Toisaalta liian antelias sosiaaliturva tai liian kireä verotus voi johtaa hyvinvointitappioihin, joita mitataan näiden politiikkatoimien aiheuttamilla käyttäytymisen muutoksilla. Tämä voi näkyä esim. talouskasvun heikkenemisenä. Jos mainitut käyttäytymisvaikutukset ja siten hyvinvointitappiot ovat suuria, julkisten palveluiden rahoittaminen vaikeutuu. Jos taas hyvinvointitappiot ovat pienet, nämä eivät aseta niin suurta rajoitetta politiikkatoimenpiteiden valinnalle. Päätös eri sopeutustoimien välillä on kuitenkin yhteiskunnallinen ja poliittinen arvovalinta.

1. Verotus

1.1. Verotuksen keinoista

Veropohjan koolla on iso merkitys sille, kuinka paljon verotuloja veronkorotuksilla voidaan kerätä. Selvästi suurimmat veropohjat ovat tulo- ja arvonlisäveroissa. Vaikka esimerkiksi kiinteistöveroa voisi taloustieteellisen tutkimuksen perusteella korottaa, siitä voi olla vaikea saada suuria verotuloja, sillä niiden veropohja on melko suppea. Muita monesti esiin nostettuja keinoja ovat esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverotuksen tuottorajan nostaminen (ks. esim. Kalin ym. 2019), mutta tämänkin muutoksen vaikutus kokonaisverotuloihin olisi pieni arvioituun sopeutustarpeeseen nähden. Ohjaavien verojen, kuten ympäristöverojen sekä alkoholin ja tupakan verojen) toivotaan taas vähentävän haitallista toimintaa, mikä todennäköisesti vähentää niistä saatavia verotuottoja pitkällä aikavälillä.

Jos etsitään miljardiluokan keinoja verotulojen kasvattamiseen, kyseeseen tulevat arvonlisäveron korotus tai ALV-kantojen yhtenäistäminen, tai yleisen tuloveron korotus. Hyödykeverotuksen osalta taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden perusteella ALV-kantojen yhtenäistäminen tehostaisi verojärjestelmää ja se tuottaisi myös suuren määrän verotuloja; ks. esim. Talouspolitiikan arviointineuvosto (2015, 109–111).

Tuloverotuksen osalta valtion tuloveroasteikon kiristäminen kauttaaltaan esimerkiksi 2 %-yksiköllä tuottaisi ilman käyttäytymisvaikutusten huomioimista noin miljardin euron lisäyksen vuosittaisiin verotuloihin. Keskimääräisiin veroihin korotus olisi tätä marginaaliveroasteikon korotusta pienempi, ja toisaalta verotulokertymä olisi jonkin verran staattista arviota pienempi. Seuraavassa alaluvussa tarjoamme ajantasaisen katsauksen veronkorotusten hyvinvointivaikutuksia arvioivaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämä tutkimuskirjallisuus antaa pohjan arvioida sitä, onko tuloveronkorotuksia syytä välttää verotuksen ns. dynaamisten vaikutusten vuoksi.

Tuloverotuksen osalta on syytä tarkastella kriittisesti myös verovähennyksiä. Esimerkiksi kotitalousvähennys ei tutkimustiedon perusteella ole saavuttanut tavoitteitaan (Harju ym. 2021) ja tämäntyyppiset vähennykset aiheuttavat tehottomuutta verojärjestelmään. Kotitalousvähennyksen poistaminen kokonaan kasvattaisi verotuloja noin puolella miljardilla.

1.2. Kirjallisuuskatsaus: Millaisia hyvinvointivaikutuksia veronkorotuksilla on?

Verotuksella on tärkeä rooli julkisen sektorin pääasiallisena rahoituksen lähteenä. Jos julkisen sektorin rahoitusasemaa halutaan parantaa ilman että palveluja merkittävästi karsitaan, julkisen sektori tuloja täytyy lisätä eli veroja kiristää. Verojen kiristämisellä voi olla kuitenkin haittavaikutuksia, jotka ilmenevät taloudellisen toimeliaisuuden vähentymisenä. Syitä tälle voi olla esimerkiksi se, että kireämmän tuloverotuksen myötä työllisyys vähenee tai kireämmän kulutusverotuksen myös kulutus vähenee. Julkisen talouden tasapainottamiseksi tehtävät veronkiristykset olisikin hyvä tehdä niin, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman pieniä käyttäytymisvaikutuksia.

Julkistaloustieteen tutkimuskirjallisuudessa yleisnäkemys on, että veromuutosten hyvinvointivaikutuksia voidaan mitata sillä, miten veronkorotukset vaikuttavat verotettavaan tuloon. Verotettava tulo huomioi kattavasti erilaiset käyttäytymisen muutokset, jotka vaikuttavat tulonmuodostukseen taloudessa. (Feldstein 1995, 1999.) Verotettavaan tuloon vaikuttavat työhön osallistuminen, työnteon määrä, käytettyjen verovähennysten määrä, laillinen verosuunnittelu ja laiton veronkierto. Tutkimuskirjallisuudessa käytetty mittari käyttäytymismuutokselle on verotettavan tulon jousto, joka suhteuttaa veroissa tapahtuvan suhteellisen muutoksen verotettavan tulon suhteelliseen muutokseen. Jouston arvo nolla tarkoittaa, että tuloveroilla ei ole ollenkaan vaikutusta verotettavaan tuloon, jouston arvo yksi puolestaan tarkoittaa jo merkittävää veropohjan joustamista tuloverojen suhteen. Jos verotettavan tulon jousto on lähellä nollaa, ei tuloveron työllisyysvaikutukset ja muut mahdolliset vaikutukset verotettavaan tuloon aiheuta merkittävää estettä tuloveron kiristyksille sopeutustoimena.

Käsittelemme aluksi kattavilla yksilötason aineistolla tehtyjä ekonometrisia tutkimuksia, joissa on käytetty luotettavia vertailuasetelmia joustojen arvioimiseksi. Nämä tutkimukset tarjoavat vastauksen kysymykseen, minkälaisia hyvinvointivaikutuksia veromuutokset aiheuttavat, erotettuna muista tekijöistä (ns. kausaalivaikutus). Kausaalivaikutusten ymmärtäminen on välttämätöntä, jos halutaan arvioida erilaisten politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia hyvinvointiin. Teemme myös rajauksen käsiteltävään kirjallisuuteen niin, että tarkastelemme vain Suomelle relevantteja ja laajapohjaisiin veromuutoksiin keskittyvää kirjallisuutta.

Yhteenvetona verotettavan tulon joustoa käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan todeta, että henkilöiden verotettavan tulon jousto vaikuttaa tutkimuskirjallisuuden perusteella olevan välillä 0 – 0,3 painottuen pienempiin joustoestimaatteihin, erityisesti silloin kun tarkastellaan veromuutoksia, jotka kohdistuvat laajaan osaan työväestöä (esim. Jakobsen ja Søgaard 2022, Kleven ja Schultz 2014, Martínez ym. 2021, Matikka 2018, Vattø 2020). Verotettava tulo vaikuttaa siis olevan melko joustamatonta tuloverojen suhteen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttaa myös siltä, että laajapohjaiset tuloveroasteikon muutokset eivät juurikaan vaikuta työllisyysasteeseen (ks. Matikka ym. 2016).

Yleisen kulutusveron korotuksen osalta laajoihin rekisteriaineistoihin ja luotettaviin tutkimusasetelmiin perustuvaa empiiristä tutkimuskirjallisuutta on huomattavasti vähemmän kuin tuloveroihin keskittyvää kirjallisuutta. Esim. Harju ym. (2021) eivät löydä merkittäviä vaikutuksia kysyntään palvelualoilla. Tasaisen arvonlisäveron hyötyjä voidaan kuitenkin pitää tutkimuskirjallisuuden perusteella ilmeisinä (ks. esim. Talouspolitiikan arviointineuvosto 2015).

Yksilöaineistoihin perustuvan tutkimuskirjallisuuden perusteella on siis vankkaa näyttöä siitä, että veronkorotukset vaikuttavat vain hyvin maltillisesti työn tarjontaan tai yleisemmin tulonmuodostukseen (verotettavaan tuloon). Vaikka veronkorotukset eivät vaikuttaisi verotettavaan tuloon, voivatko ne kuitenkin vaikuttaa kokonaiskulutukseen kuluttajien alentuneen ostovoiman vuoksi? Jos veronkorotuksia käytetään julkisen sektorin vajeen tilkitsemiseen, alentunut ostovoima näkyy talouden sopeutuessa uuteen tasapainoon. Vastaavasti myös julkisten menojen ja tulonsiirtojen leikkaukset heijastuvat kielteisesti talouden toimintaan ainakin lyhyellä aikavälillä. Näitä yhteyksiä tutkitaan makrotaloudellisessa finanssipolitiikan analyysissä, jota tarkastelemme lisää alla.

Entä vaikuttavatko veronkorotukset negatiivisesti talouteen muuta kautta, esimerkiksi alentamalla kouluttautumisen kannusteita tai aiheuttamalla maastamuuttoa? Kouluttautumiseen liittyen VATTin ja ETLAn tutkijat ovat todenneet VNK:lle kirjoittamassaan raportissa, että kansainvälisessä kirjallisuudessa on hyvin vähän luotettavaa suoraa näyttöä verotuksen vaikutuksesta kouluttautumiseen. Epäsuora evidenssi ei viittaa siihen, että vaikutukset olisivat kovin merkittäviä. Suomessa kouluttautumista rajoittaa usein korkeakoulupaikkojen määrä, ja koulutuksen tuotto on varsin hyvällä tasolla, joten verotuksella tuskin on merkittävää vaikutusta kouluttautumispäätöksiin. (Kalin ym. 2019.) Yleisen ansiotuloverotuksen ja muuttoliikkeen yhteyttä tarkasteleva tutkimuskirjallisuus ei löydä myöskään merkittäviä vaikutuksia maastamuuttoon (Kalin ym. 2022).

Tutkimuskirjallisuudessa on keskusteltu myös siitä, miten hyvin yllä esitellyt mikroekonometrisin menetelmin estimoidut joustot yleistyvät makrotaloudellisten vaikutusten analysointiin. Talouspolitiikan arviointineuvosto (2016, 137–8) on käynyt läpi tätä kirjallisuutta. Kyseisen katsauksen perusteella vaikuttaisi siltä, että ero mikroaineistoista estimoitujen ja makrotaloudellisten joustojen välillä ei ole kovin suuri.

Lisäksi voidaan kysyä, millaiset ovat vero- vs. menosopeutuksen ns. kerroinvaikutukset eli miten valtion budjetin sopeuttaminen on yhteydessä kokonaistuotantoon tai talouskasvuun. Tätä kysymystä on tyypillisesti tarkasteltu makrotaloudellisessa tutkimuskirjallisuudessa. Tällöin politiikkamuutosten aitojen kausaalivaikutusten arviointi on usein haastavaa, koska sopivaa vertailukohtaa on vaikea löytää: kun verrataan eri maiden makrotalouden kehitystä toisiinsa, maiden välisiä eroja voivat veromuutosten ohella selittää monet muutkin tekijät, joita voi olla vaikea kontrolloida. Toinen tapa on tutkia politiikkamuutosten ja tulevan kasvun välistä yhteyttä maan sisällä aikasarja-aineistolla, jolloin vertailuasetelmaa ei ole. Talouspolitiikan arviointineuvoston (2016, 117–120) katsauksen mukaan menosopeutuksen haitalliset kerroinvaikutukset ovat kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella suurempia kuin verosopeutuksen vastaavat vaikutukset eli tämä kirjallisuus ei anna syytä pidättyä verosopeutuksesta. Uudemman makroekonometrisen kirjallisuuden perusteella tilanne näyttäytyy toisenlaisena. Ns. narratiiviiseen lähestymistapaan nojaava tutkimuskirjallisuus, jossa käytetään aikasarja-aineistoa ja pyritään puhdistamaan vero- ja menopäätöksistä endogeeninen riippuvuus mm. suhdannetilanteesta, verojen kiristyksillä näyttää olevan voimakkaampi negatiivinen yhteys tulevaan talouskasvuun kuin menoleikkauksilla (Ramey 2019, Alesina ym. 2019; Beetsma ym. 2021). Yksi mahdollinen selitys eroille mikro- ja makrokirjallisuuden välillä on, että yksityiset investoinnit voivat vähentyä veronkiristysten seurauksena (Alesina ym. 2019). Tämän tutkimuskirjallisuuden menetelmähaasteita ovat tuoneet esiin mm. Nakamura ja Steinsson (2018).

Yllä mainittua verotettavan tulon joustoa koskevasta kirjallisuudesta tehdyn meta-analyysin päätelmä on, että joustot riippuvat merkittävästi esimerkiksi verojärjestelmän yksityiskohdista (Neisser 2021). Talouspolitiikan arviointineuvosto (2015) on myös huomauttanut, että yleisesti ottaen on ongelmallista tarkastella veronkorotuksia tai menoleikkauksia kokonaisuutena, koska esimerkiksi verotuksen haittavaikutukset riippuvat siitä millainen verojärjestelmä on, millaisia reformeja siihen tehdään, ja mihin verotulot käytetään – eli vääristymät eivät riipu ainoastaan verotuksen tasosta vaan siitä onko järjestelmä ylipäätään hyvin suunniteltu.

2. Julkiset menot ja sopeutuksen tulonjakovaikutukset

Samoin kuin veronkorotuksilla, myös julkisten menojen leikkauksilla voi olla vaikutuksia talouskasvuun. Hyvinvointianalyysin toinen puoli, eli vaikutukset tulonjakoon ja oikeudenmukaisuuteen, korostuvat mahdollisesti menoleikkausten kohdalla. Priorisoimalla menoja voidaan pyrkiä huolehtimaan siitä, että kaikkein heikommassa asemassa olevien tilanne ei heikkenisi.

Tämän kirjoituksen puitteissa ei ole mahdollista arvioida erilaisten menoleikkausten vaikutuksia kattavasti tai tehdä täsmällisiä suosituksia leikkauskohteista. Esimerkiksi Talouspolitiikan arviointineuvosto (2016) on todennut, että erilaisilla menoleikkauksilla on erilaisia vaikutuksia talouskasvuun, siten että esimerkiksi koulutusleikkaukset ovat tästä näkökulmasta erityisen haitallisia.

Menosopeutusta voi tehdä joko vähentämällä julkisten palveluiden rahoitusta tai leikkaamalla tulonsiirroista. Julkisten palveluiden osalta viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on pikemminkin esitetty tarvetta laajentaa kuin supistaa esimerkiksi terveydenhuollon, poliisi- ja pelastustoimen sekä maanpuolustuksen rahoitusta. Toisaalta esimerkiksi väestön ikääntyminen, samoin kuin mahdollisesti myös ilmastonmuutoksen torjuminen, voi tehdä joistakin julkisista menoista hyvinvoinnin kannalta aikaisempaa tärkeämpiä. Se halutaanko näistä menoista supistaa, on viime kädessä yhteiskunnan arvovalinta.

Yksi mahdollinen menosopeutuksen kohde on tulonsiirtojen pienentäminen. Vero- ja menosopeutuksen merkittävin ero liittyy todennäköisesti niiden tulonjakovaikutuksiin, eli siihen, kuka sopeutuksen maksaa. Menoleikkauksia on toteutettu esimerkiksi indeksijäädytysten kautta tai pienentämällä esimerkiksi KEL-indeksiin sidottua sosiaaliturvaa. Tämäntyyppiset toimet vaikuttavat kaikkein eniten pienituloisiin henkilöihin kun taas veronkorotukset kohdistuvat tyypillisesti suurempituloisiin ryhmiin kuvattaessa muutoksia eri tulokymmenyksittäin (Kosonen ym. 2019). Huomioitavaa on, että pienituloisten käytettävissä olevat tulot pienevät tulonsiirtojen leikkauksen takia suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin suurituloisten vastaava tulonmenetys on tilanteessa, jossa sopeutustoimenpiteenä on euromääräisesti samansuuruinen tuloveronkorotus.

Talouspolitiikan arviointineuvosto (2015, 63–64) on korostanut, että toimenpiteiden budjettivaikutuksiin keskittymisen ohella olisi tarpeen arvioida sopeutusohjelman tulonjakovaikutuksia systemaattisesti. Kärkkäinen ja Tervola (2018) ovat arvioineet edellisen vaalikauden (2015–2018) aikana tehtyjen talouspoliittisten toimenpiteiden tulonjakovaikutuksia, ja mainitsevat indeksijäädytykset ja veronkevennykset keskeisinä tuloeroja kasvattaneina toimina. He ottavat huomioon myös politiikkamuutosten työllisyysvaikutukset, ja toteavat että tällöin edellisellä vaalikaudella toteutettujen toimien kokonaisvaikutus eriarvoisuuteen Gini-kertoimella mitattuna on pieni. Ollonqvist ym. (2021) ovat vastaavasti arvioineet vuonna 2020 voimaan tulleiden takuueläkkeen ja työttömyysturvan korotusten vaikutuksia ja todenneet niiden heikentävän työnteon kannusteita ja kaventavan tuloeroja hieman.

Kosonen ym. (2019) esittävät SISU-mikrosimulointimallilla lasketut vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin tuloluokittain, jos valtion tuloveroasteikkoa korotettaisiin 0,4 prosenttiyksiköllä tai jos kansaneläkeindeksiä leikattaisiin. Tarkastellut toimenpiteet ovat vertailukelpoisia siinä mielessä, että molemmissa toimenpiteissä valtion budjetti vahvistuisi 180 miljoonalla eurolla. Tulonjakovaikutukset ovat kuitenkin huomattavan erilaiset: indeksileikkaukset kohdistuvat voimakkaasti alimpiin tulonsaajakymmenyksiin, kun taas tuloveron korotukset kohdistuvat ylempiin tulokymmenyksiin. Kososen ym. (2019) mukaan kun huomioidaan muutosten aiheuttamat työllisyysvaikutukset, kokonaiskuva muuttuu vain vähän.

3. Päätelmät

Luotettaviin syy-seuraussuhteita arvioiviin tutkimusasetelmiin nojaavien empiiristen tutkimusten perusteella tuloveron korotusten vaikutukset talouden toimeliaisuuteen (työllisyys, verotettava tulo) ovat melko pieniä. Toisaalta osa makrotaloudellisesta tutkimuksesta nostaa esiin, että veronkorotuksilla voi olla menoleikkauksia voimakkaampi negatiivinen yhteys tulevaan talouskasvuun. Politiikkamuutosten tarkemmat vaikutukset riippuvat siitä, miten ne toteutetaan, ja veronkorotukset pitää suunnitella niin, että ne haittaavat talouden toimintaa mahdollisimman vähän. Alennettujen arvonlisäverokantojen ja kiinteistöveron korotukset olisivat hyviä esimerkkejä tällaisista veronkiristyksistä. Mikroekonometrisiin tutkimusasetelmiin nojaava tutkimuskirjallisuus ei anna syytä rajata myöskään tuloveron korotuksia pois keinovalikoimasta. Hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää ottaa huomioon tehokkuuden ja tulonjaon välinen mahdollinen vastakkainasettelu, ja sopeutustoimien tulonjakovaikutukset. Esimerkiksi joidenkin julkisten palveluiden tai tulonsiirtojen leikkaus kohdistuisi pienituloisiin huomattavasti enemmän kuin tuloverotuksen kiristäminen. Loppujen lopuksi on kuitenkin poliittinen valinta, mitä menoja leikataan tai veroja kiristetään.

Kirjoittajat

Professori Jarkko Harju, Tampereen yliopisto
Tutkimusprofessori Tuomas Kosonen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
Professori, huippuyksikön johtaja Kaisa Kotakorpi, Tampereen yliopisto
Professori Jukka Pirttilä, Helsingin yliopisto

Lähteet

Alesina, A., Favero, C. ja Giavazzi, F. 2019. Effects of austerity: expenditure- and tax-based approaches. Journal of Economic Perspectives 33 (2).

Beetsma, R., Furtuna, O., Giuliodori, M. ja Mumtaz, H. 2021. Revenue- versus spending-based fiscal consolidation announcements: Multipliers and follow-up, Journal of International Economics, Volume 131.

Benzarti, Y., Carloni, D., Harju, J. & Kosonen, T. (2020). What Goes Up May Not Come Down: Asymmetric Incidence of Value-Added Taxes. Journal of Political Economy, vol. 128, no. 12.

Feldstein, M. (1995). The effect of marginal tax rates on taxable income: A panel study of the 1986 Tax reform act. Journal of Political Economy, 103(3), 551–572.

Feldstein, M. (1999). Tax avoidance and the deadweight loss of the income tax. Review of Economics and Statistics, 81(4), 674–680.

Harju, J., Jysmä, S., Koivisto, A., Kosonen, T. (2021). Does Household Tax Credit Increase Demand and Employment in the Service Sector. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:1.

Jakobsen, K., M. & Søgaard, J., E. (2022) Identifying behavioral responses to tax reforms: New insights and a new approach. Journal of Public Economics, 212.

Kalin, S., Kari, S., Kauppinen, I., Kotakorpi, K., Määttänen, N., Ropponen, O. & Valkonen, T. (2019). Verotuksen muutospaineet ja tulevaisuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:35.

Kalin, S., Kauppinen, I., Kotakorpi, K. & Pirttilä, J. (2022). Migration and tax policy: Evidence from Finnish full population data. FIT Working Paper no. 1.

Kleven, H., J. & Schultz, E., B. (2014) Estimating Taxable Income Responses Using Danish Tax Reforms. American Economic Journal: Economic Policy, 6(4): 271–301.

Kosonen, T., Ravaska, T., Kanninen, O., & Suoniemi, I. (2019). Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain. PT Policy Brief 1/2019.

Kärkkäinen, O. & Tervola, J. (2018). Talouspolitiikan vaikutukset tuloeroihin ja työllisyyteen 2015-2018. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 59/2018.

Martínez, I., Z., Saez, E. & Siegenthaler, M. (2021) Intertemporal Labor Supply Substitution? Evidence from the Swiss Income Tax Holidays. American Economic Review, 111(2): 506–546.

Matikka, T. (2018). Elasticity of Taxable Income: Evidence from Changes in Municipal Income Tax Rates in Finland. Scandinavian Journal of Economics 120(3), 943–973.

Matikka, T., Harju, J. ja Kosonen, T. (2016). Tuloverotuksen vaikutus työn tarjontaan. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2016:5.

Nakamura, E. ja Steinsson, J. (2018). Identification in Macroeconomics. Journal of Economic Perspectives 32, 59-86.

Neisser, C. (2021). The Elasticity of Taxable Income: A Meta-Regression Analysis. Economic Journal, 131, 3365-3391.

Ollonqvist, J., Tervola, J., Pirttilä, J. & Thoresen, T. O. (2021). The distributional effects of tax-benefit policies: A reduced form approach with application to Finland [Vero- ja etuusjärjestelmän tulonjakovaikutukset – käyttäytymisvaikutusten arviointimenetelmiä kehittämässä]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 1/2021.

Ramey, Valerie A. (2019). Ten Years after the Financial Crisis: What Have We Learned from the Renaissance in Fiscal Research? Journal of Economic Perspectives, 33(2), 89-114.

Talouspolitiikan arviointineuvosto (2015). Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2014.

Talouspolitiikan arviointineuvosto (2016). Finnish Economic Policy Council Report 2015.

Vattø, T., E. (2020). Estimating the Elasticity of Taxable Income When Earnings Responses Are Sluggish. FinanzArchiv/Public Finance Analysis, vol. 76 no. 4.