Lausunto julkisen talouden rahoitusasematavoitteen asettamisesta

Yhteenveto

Uusi finanssipoliittinen sääntely asettaa sekä ylivaalikautisen että kutakin vaalikautta koskevan julkisen sektorin nimellisen rahoitusasematavoitteen, joka koskee valtion ja paikallishallinnon yhteenlaskettua rahoitusasemaa. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden näkökulmasta uskottavan sopeutussuunnitelman muodostaminen on tärkeämpää kuin sopeutustahdin yksityiskohdat. Uskottavuuden kannalta on tärkeää, että rahoitusasematavoitteet ovat sopusoinnussa julkisen velan kehitykselle asetettavien tavoitteiden ja EU-sääntelyn kanssa. Nämä näkökohdat johtavat viimeaikaisen kehitykseen verrattuna tiukkoihin rahoitusasematavoitteisiin. Tiukkojen nimellisten tavoitteiden riskejä ovat riski myötäsyklisestä finanssipolitiikasta; ainakin lyhytaikainen talouskasvun hidastuminen; hyvinvointierojen mahdollinen kasvu leikkausten seurauksena; ja mahdollisesti puutteellinen sitoutuminen tavoitteisiin, erityisesti kun tavoitteiden saavuttamatta jättämisestä seuraava ”korjausmekanismi” ei juuri sisällä konkreettisia toimenpiteitä.

Lähtökohtia

Uusi finanssipoliittinen sääntely (HE 167/2025 vp) sekä parlamentaarinen sopimus julkisen talouden hoitamisesta asettavat sekä ylivaalikautisen että kutakin vaalikautta koskevan julkisen sektorin rahoitusasematavoitteen, joka koskee valtion ja paikallishallinnon yhteenlaskettua rahoitusasemaa. Tavoite asetetaan nimellisenä, eli siinä ei ole suhdannekorjausta, joskin tavoite sisältää kriisilausekkeen siten, että tavoitteesta voidaan poiketa poikkeusoloissa. Lisäksi julkisen sektorin nimellinen velka ei saa ylittää 60 % BKT:sta tai 40 % BKT:sta pitkällä aikavälillä (ns. “velkajarru”). Velkasuhteen tulee pienentyä keskimäärin 0,75 % vuodessa.

Rahoitusasematavoitteen asettaminen

Lausunnossa pyydetään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä mielestänne tulee olla julkisen talouden sopeutustahdin tavoite eli ylivaalikautinen rahoitusasematavoite valtion ja paikallishallinnon yhteenlasketulle rahoitusasemalle, joka asetetaan keskimääräisenä rahoitusasemana vuosille 2027-2033?
2. Mikä mielestänne tulee olla julkisen talouden sopeutustahdin tavoite eli finanssipoliittisena sääntönä toimiva vaalikauden rahoitusasematavoite valtion ja paikallishallinnon yhteenlasketulle rahoitusasemalle, joka asetetaan vaalikauden viimeiselle vuodelle eli vuoteen 2031 vuonna 2027 alkavalla vaalikaudella?

Finanssipolitiikalle asetetaan useita eri tavoitteita. Ensinnäkin on tärkeää, että eri tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään, koska ristiriitaiset tavoitteet heikentävät niiden uskottavuutta. Seuraavan hallituskauden tavoitteille keskeistä on, millainen julkisen talouden tilanne on vuoden 2026 lopussa, ja millaista sopeutusuraa EU:n komissio ehdottaa Suomelle osana eurooppalaista ohjausjaksoa. Siksi mielestämme varsinaiset tavoitteet alijäämää koskien kannattaa asettaa myöhemmin, vuoden 2026 lopussa ja 2027 alussa.

Sen sijaan on selvää, että tulevana vaalikautena julkisen talouden sopeutuksen on oltava merkittävää. Tätä edellyttää jo pelkästään EU-sääntely, jonka turvalausekkeiden mukaan maan tulee alentaa velkasuhdettaan keskimäärin 0,5 % tai 1 % vuodessa, jos velka ylittää 60 tai 90 prosenttia BKT:sta. Siksi hallituksen esityksessä luvussa 4.2 laskettu sopeutuksen suuruusluokka 6,5-10 mrd. euroa muodostaa järkevän tavoitteen tulevalle hallitukselle. Tavoite olisi sopusoinnussa myös Kansainvälisen valuuttarahaston ehdottaman sopeutusvauhdin kanssa (½ % BKT:sta vuodessa, kunnes velkasuhde alkaa alentua). Jos velka ylittää 90 %, EU-sääntelyn takia paine vieläkin suuremmasta sopeutustarpeesta kasvaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan (Darvas ym. 2025) Suomen tarvitsema sopeutus, jotta velka saadaan tasaantumaan 70 % todennäköisyydellä, vastaa yli 4 %:a BKT:sta parannuksen rakenteellisessa perusjäämässä. Tästä syystä sopeutusta tulee todennäköisesti jatkaa kahden vaalikauden yli, jos sopeutustahti on noin ½ prosenttia BKT:sta vuodessa.

Nämä tavoitteet ovat vaativia ja tiukkoja mm. nykyhallituksen päätöksiin verrattuna. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan¹ hallituksen ennen tämän vuoden alkua tekemät päätökset kiristävät finanssipolitiikkaa noin 7 mrd. euron verran.

Finanssipolitiikan kiristys haittaa lyhyellä aikavälillä talouskasvua kokonaiskysynnän alenemisen seurauksena. Tätä vaikutusta kuvaa ns. keynesiläinen kerroin, ja hallituksen esityksessä olevat laskelmat perustuvat kertoimen arvoon 0,5, minkä lisäksi on tehty ns. herkkyyslaskelmia suuremman kertoimen käytön vaikutuksista. Suuremman kertoimen käyttö voisi olla perusteltua viimeaikaisen tutkimusnäytön (Morelli 2025; Ramey 2019) perusteella jo peruslaskelmissa. Varovaisuusperiaate ja se mahdollisuus, että sopeutusta joudutaan tekemään myös matalasuhdanteessa, olisivat lisäsyitä suuremman kertoimen käyttöön. Laskelmissa voitaisiin myös avata lisää, kuinka pitkään kerroinvaikutusten oletetaan vaikuttavan ja miksi vaikutukset ovat epälineaarisia. Lyhytaikaisista haitallisista kasvuvaikutuksista huolimatta sopeutustoimet johtavat suurten velkataakkojen kevenemiseen ja velkaan liittyvän riskin pienenemiseen (Frangiamore ym. 2025).

Kommentoimme tiukkoihin tavoitteisiin liittyviä riskejä alla. Sinänsä tämäntyyppiset selkeästi ymmärrettävät välitavoitteet ovat tärkeitä, koska ne lisäävät politiikan uskottavuutta. Keskeistä on huolehtia julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä, ja uskottavan sopeutussuunnitelman muodostaminen on tärkeämpää kuin sopeutustahdin yksityiskohdat. Tästä syystä on tärkeää asettaa riittävä tavoite kullekin vaalikaudelle, jotta sopeutusta ei voida lykätä aina seuraavalle hallitukselle.

Tavoitteen saavuttamisen keinot

3. Mitä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi tahdotte erityisesti nostaa esiin? Miten mielestänne parhaiten yhteensovitetaan sopeutus ja kasvutoimet? Mitä riskejä näette yhtäältä asetettavissa rahoitusasematavoitteissa ja toisaalta vahvistamiseen tähtäävissä toimenpiteissä?

Tavoitteen saavuttamiseksi kannattanee käyttää sekä meno- että tulopuolen keinoja jo tavoitteen suuruusluokan takia. Täsmällinen keinojen valinta on kuitenkin poliittinen arvovalinta, johon lausunnonantajien ei ole syytä ottaa tiukkaa kantaa, vaan ennemmin tarjota tutkimusnäyttöä eri valintojen todennäköisistä seurauksista.

Kansainvälisen valuuttarahaston katsaus (Balasundraham ym. 2023) tarjoaa erityisen hyödyllisen yhteenvedon sopeutuksen onnistumiseen myötävaikuttavista tekijöistä. Heidän mukaansa laaja poliittinen tuki on yksi avainasia, ja tästäkin syystä saavutettu parlamentaarinen sopimus on olennaista. IMF:n mukaan suurissa sopeutusohjelmissa tarvitaan sekä meno- että tulopuolen ratkaisuja. Sopeutumisen kustannukset heikomman talouskasvun muodossa muodostuvat suuremmiksi, jos niitä tehdään matalasuhdanteessa.

Yksi suurimmista kysymyksistä on, miten sopeutuksen tulisi painottaa menoleikkauksia ja veronkiristyksiä. Makrotaloudellinen tutkimuskirjallisuus on aiemmin korostanut (Alesina ym. 2019. Ramey 2019), että lyhyellä aikavälillä veronkiristyksillä olisi menoleikkauksia haitallisempia vaikutuksia talouskasvulle. Menoleikkauksia painottavat sopeutusohjelmat ovat myös yhteydessä sopeutusten onnistumiseen, pysyvään velkatason alenemiseen (Ando ym. 2025). Mutta veronkiristysten kasvuvaikutukset riippuvat myös siitä, miten ne tehdään. Dabla-Norris ja Liman (2023) tutkimuksen mukaan veropohjaa laajentavilla ohjelmilla on ollut paljon veroasteen kiristyksiä haitallisemmat kasvuvaikutukset.

Kawano ym. (2025) tutkimustulosten mukaan näyttö ylimpien ansiotulo- ja yritysveron sekä ALV:n kautta tapahtuvien veronkiristyksen haitallisista kasvuvaikutuksista ei ole myöskään uskottavaa uusimpien tutkimusmenetelmien valossa. Balasundraham ym. (2023) mukaan menoleikkauksiin kohdistuvat sopeutusohjelmat ovat johtaneet suurempaan tuloerojen kasvuun kuin verotukseen kohdistuvat toimet. Toisaalta heidän mukaansa on luultavaa, että maiden, joissa verotus on jo kireää, kannattaa etsiä ennen muuta menopuolen toimia.

Julkisen talouden sopeuttaminen heikentää väistämättä jonkin verran talouskasvua pitkällä aikavälillä. Olemme aiemmin yrittäneet vetää yhteen verotuksen ja talouskasvun sekä tuottavuuden yhteyksiä (Kotakorpi ja Pirttilä 2025). Päättelimme, että kokonaisveroastetta ratkaisevampaa on, kuinka koko verojärjestelmä toimii ja rahoitetaanko verotuloilla oikeita menokohteita. Balasundraham ym. (2023) mukaan verojen kiristykset kannattaa suunnata vähemmän vääristäviin veromuotoihin, kuten kiinteistöveroon ja kulutuksen verottamiseen. Mikäli tämäntyyppisillä toimilla ei päästä riittävään sopeutukseen tai niiden tulonjakovaikutukset katsotaan epätoivottaviksi, myöskään tuloverojen muutoksia ei ole syytä sulkea pois keinovalikoimasta. Aiemmassa kirjoituksessa olemme koonneet yhteen mikroekonometrista tutkimusnäyttöä erilaisten sopeutustoimien vaikutuksista sekä tehokkuuden että tulonjaon näkökulmasta (Harju ym. 2023a ja Harju ym. 2023b).

Balansundraham ym. (2023) mukaan myös menoleikkausten koostumuksella on merkitystä. Leikkaukset ovat erityisen haitallisia, jos ne kohdistuvat julkisiin investointeihin, koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Ardanaz ym. (2024) mukaan välttämällä julkisiin investointeihin kohdistuvia leikkauksia voidaan menoleikkausten kasvua heikentävää vaikutusta lieventää ja jopa tukea kasvua.
IMF:n (2025) laskelmien mukaan myös kehittyneiden maiden julkisissa menoissa on tehottomuutta, ja menojen uudelleenallokoinnilla voitaisiin vauhdittaa kasvua kokonaismenotasoa lisäämättä. Huolellisen ja ajankohtaisen menokartoituksen tekemisen tulisi olla leikkausten kohdentamisen perustana. Suuria menokokonaisuuksia, kuten eläkkeitä, ei kannata jättää kokonaan sopeutuksen ulkopuolelle.

Tavoitteen asettamiseen ja keinoihin liittyvät riskit

Tunnistamme yo. rahoitusasematavoitteiden asettamisessa seuraavia riskejä:

Tiukasti asetettu tavoite nimelliselle vajeelle aiheuttaa riskin myötäsyklisestä finanssipolitiikasta². Tiukka nimellinen rahoitusasematavoite ei sulje pois ainoastaan aktiivista suhdannepolitiikkaa, vaan se voi myös estää talouden
automaattisten vakauttajien toimimisen, jos esim. työttömyysmenot eivät saisi kasvaa matalasuhdanteen aikana, tai tätä joudutaan kompensoimaan vastaavilla leikkauksilla. Kyseiseen sääntelyyn liittyy myös ristiriita EU-sääntelyn kanssa, sillä EU-sääntelyn nettomenosäännöstä on poistettu työttömyysmenot, mikä osaltaan ottaa huomioon suhdanteiden vaikutusta. Sääntelyyn sisältyvä kriisilauseke tuo toki joustavuutta myös vakavan matalasuhdanteen tilanteessa. Mutta vastaavasti, jos suhdanne on poikkeuksellisen myönteinen, pitäisi sopeuttamisen olla nimellistä vaatimusta tiukempaa.

Yleisesti ottaen julkisen vallan toimien tavoitteena pitäisi olla hyvinvoinnin lisääminen. Kun julkisen sektorin rahoitusasematavoite asetetaan nyt melko tiukaksi, tähän liittyy riski, että joudutaan tekemään leikkauksia, jotka ovat haitallisia ainakin joidenkin väestöryhmien hyvinvoinnin kannalta. Sopeutusohjelman kokonaisuuden hyvinvointivaikutusten jakautuminen eri väestöryhmien kesken on syytä arvioida, jotta voidaan tehdä tietoon pohjautuvia päätöksiä keinojen valinnasta.

Tiukkojen tavoitteiden uskottavuuteen liittyy myös kysymysmerkkejä. Tavoite on syytä asettaa sellaiselle tasolle, johon kaikki keskeiset toimijat sitoutuvat. Jos tavoitteita ei saavuteta, tähän liittyvä “korjausmekanismi” ei juuri sisällä konkreettisia toimenpiteitä. EU-sääntely toimii tällöin jonkinlaisena perälautana, joskin senkin purevuus on avoin kysymys; European Fiscal Boardin (2025) arvio uuden sääntelyn ensimmäisestä vuodesta on esimerkiksi melko kriittinen.

Nyt esitettävä sääntely koskee vasta seuraavaa vaalikautta. Näkemyksemme mukaan sopeutusta ei ole tarpeen lykätä eteenpäin, varsinkin kun tuleville vuosille on sovittu veronkevennyksiä, jotka vaikeuttavat rahoitusasematavoitteiden saavuttamista.

¹ https://talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wp-content/uploads/2025/03/Talouspolitiikan-arviointineuvosto_raportti2024_kaannos.pdf; Kuvio 4.4.1.

² Keskustelua suhdannekorjauksen hyödyistä ja haitoista, ks. Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti
2015, s. 96-97.

---

Kirjoittajat

Kaisa Kotakorpi
Taloustieteen professori, Tampereen yliopisto
Verotutkimuksen huippuyksikön johtaja

Jukka Pirttilä
Julkistalouden professori, Helsingin yliopisto ja VATT
Verotutkimuksen huippuyksikön varajohtaja

---

Lähteet

Alesina A and Favero C (2019) ‘Effects of Austerity: Expenditure- and Tax-based Approaches’, Journal of Economic Perspectives, 33(2): 141–162.

Ando S, Sakai P, Mishra P, Patel N, Peralta-Alva A and Presbitero AF (2025) ‘Fiscal consolidation and public debt’, Journal of Economic Dynamics and Control, 170: 104998. doi:10.1016/j.jedc.2024.104998.

Ardanaz M, Cavallo E and Izquierdo A et al. (2024) ‘The Output Effects of Fiscal Consolidations: Does Spending Composition Matter?’, IMF Economic Review. https://doi.org/10.1057/s41308-024-00270-x

Balasundharam V, Basdevant O, Benicio D, Ceber A, Kim Y, Mazzone L, Selim H and Yang Y (2023) ‘Fiscal Consolidation: Taking Stock of Success Factors, Impact, and Design’, IMF Working Paper No. 2023/063. Washington, DC: International Monetary Fund.

Dabla-Norris E and Lima F (2023) ‘Macroeconomic effects of tax rate and base changes: Evidence from fiscal consolidations’, European Economic Review, 153: 104399.

Darvas, Z., Huertas, G., L. Welslau and J. Zettelmeyer (2025) ‘What will it take to stabilise debt in advanced countries?’ Working Paper 28/2025, Bruegel, available at https://doi.org/10.64153/JQGQ5285

European Fiscal Board (2025) 2025 Annual Report of the European Fiscal Board. Available at: https://commission.europa.eu/publications/2025-annual-report-european-fiscalboard_en

Frangiamore F, Furceri D, Giannone D, Kisat F and Pizzuto P (2025) ‘The Effects of Fiscal Consolidations on the Debt Distribution’, IMF Working Paper No. 2025/201. Available at: https://ssrn.com/abstract=5608113 or http://dx.doi.org/10.5089/9798229028103.001

Harju, Jarkko, Tuomas Kosonen, Kaisa Kotakorpi, Tomi Kyyrä, Teemu Lyytikäinen ja Terhi Ravaska (2023a). Julkisen sektorin tehtävistä ja sen toimien vaikutuksista. FIT kirjoitussarja 4/2023.

Harju, Jarkko, Tuomas Kosonen, Kaisa Kotakorpi, Tomi Kyyrä ja Terhi Ravaska (2023b). Julkisen talouden sopeuttamisen keinoista. FIT kirjoitussarja 5/2023.

IMF (2025) Fiscal Monitor. Spending Smarter: How Efficient and Well-Allocated Public Spending Can Boost Economic Growth. October 2025.

Kawano L, Olson JS, Slemrod J and Shieh M. (2025) ‘How taxes affect growth: Evidence from cross-country panel data’, International Tax and Public Finance. doi:10.1007/s10797-025-09901-z.

Kotakorpi K and Pirttilä J (2025) ‘Miten verotus vaikuttaa talouskasvuun? Lyhyt katsaus tutkimusnäyttöön’, FIT Kirjoitussarja, 9/2025.

Morelli F (2025) ‘The Evolution of Spending Multiplier Economics: From Neoclassical to New Keynesian and Beyond’, Journal of Economic Surveys, 1–23. doi:10.1111/joes.70034.

Ramey V (2019) ‘Ten Years After the Financial Crisis: What Have We Learned from the Renaissance in Fiscal Research?’, Journal of Economic Perspectives, 33(2): 89–114.

---