FIT #1/2022: Taloustieteen näkökulmia talouspoliittiseen keskusteluun

Päätoimittaja: Tuomas Kosonen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

Tämän FIT-kirjoitussarjan ensimmäisen numeron aihe on esitellä yleistajuisesti, mitä taloustiede on. Lisäksi tämä kirjoitus käsittelee sitä, miksi taloustieteellinen näkökulma on hyödyllinen talouspolitiikan vaikutusten ymmärtämisessä sekä erilaisten politiikkavaihtoehtojen hyötyjen ja haittojen arvioinnissa.

Mitä taloustiede itse asiassa on?

Taloustieteellä on paljon tarjottavaa julkiseen keskusteluun. Julkisesta keskustelusta muodostuva kuva taloustieteestä on sovelluksiin painottunut ja teemoiltaan jossain määrin vino. Taloustiede ei ole kuin pieneltä osin esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden tutkimista. Myöskään bruttokansantuotteen tai jonkin muun yhteiskunnallisen suureen ennustaminen ei kuulu taloustieteen ytimeen. Valtaosa taloustieteen tutkimuksista käsittelee tavalla tai toisella sitä, miten yksittäinen ihminen reagoi eri taloudellisiin tilanteisiin, ja mitä siitä on yleistettävissä ihmisten käyttäytymiseen laajemmin. Taloustiede sisältää valtavan kirjon erilaista tutkimusta.

Verotutkimuksen huippuyksikkö sisältää vain kapean osan taloustieteen kirjosta, mutta jo senkin piirissä tutkitaan erilaisia teemoja, kuten: miten ihmiset valitsevat kuinka paljon tehdä töitä tai viettää vapaa-aikaa; miten tulo- ja hyvinvointierot yhteiskunnassa määräytyvät; tai miten verotus vaikuttaa yritysten toimintaan, kuten investointipäätöksiin ja kasvuun; tai kuinka tehokkaita eri keinot ovat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Taloustiede on yhteiskuntatiede, mutta myös ihmistiede.

Taloustiede lähestyy yhteiskunnallisia ilmiöitä yksilön käyttäytymisen kautta.

Taloustiede on yhteiskuntatiede, mutta myös ihmistiede tarkoittaen, että taloustiede lähestyy yhteiskunnallisia ilmiöitä yksilön käyttäytymisen kautta. Taloustieteessä ajatellaan, että yksilöiden taloudellisiin päätöksiin vaikuttavat heidän omat mieltymyksensä, se mitä eri vaihtoehdot maksavat (hinnat) ja se paljonko resursseja on käytettävissä (budjettirajoite). Näkökulma onkin usein, mutta ei yksinomaan siinä, miten ihmiset reagoivat taloudellisiin kannustimiin kuten hintoihin. Ihmisten toiminnan ja motiivien ymmärtäminen on kuitenkin vaikeaa. Taloustieteen edistys on ollut pitkälti sellaisten teoreettisten ja empiiristen menetelmien kehittämistä, jotka tekevät yksilön käyttäytymisestä ymmärrettävää, ja tekevät näkyväksi yksilöiden valinnat yhteiskunnallisten ilmiöiden taustalla. Taloustiede sisältää myös makrotaloustieteen, joka käsittelee asioita laajempien kokonaisuuksien kuten koko kansantalouden tasolla. Kuitenkin myös makrotalouden tapahtumien taustalla ovat aina yksilöiden valinnat.

Valintakäyttäytymisen vastinpari ja taloustiedettä keskeisesti määrittelevä piirre on niukkuus – kaikkea ei voi saada. Niukkuuden vallitessa päätöksentekijän on punnittava eri valintojen hyötyjä ja haittoja. Niukkuus ilmenee tyypillisesti päätöksentekotilanteeseen kytkeytyneenä budjetti- tai resurssirajoitteena. Taloustieteen erityispiirre yhteiskuntatieteiden joukossa on painottaa niukkuuden periaatetta, joka pätee niin kotitalouden kuin valtionkin toimintaan, ja asettaa kysymyksen, mistä pitäisi luopua. Niukkuuden korostuneen aseman vuoksi taloustiedettä kutsutaan toisinaan ”synkeäksi tieteeksi”.

Taloustieteen teorian ytimessä on ajatus järkeviä valintoja tekevästä, ”rationaalisesta” ihmisestä. Lähestymistapa kirvoittaa usein kritiikkiä, mutta sillä on tarkastelun lähtökohtana useita merkittäviä etuja. Yhtäältä oletus järkevästä toimijasta mahdollistaa käyttäytymisen tulkinnan arkiajattelusta tutulla tavalla – jokaisellahan on kokemusta valintojen puntaroinnista. Samalla rationaalisuusoletus tekee mahdolliseksi ajatuksen, että yksilöt reagoivat vallitseviin olosuhteisiin, mikä on välttämätöntä, jotta voimme arvioida esimerkiksi politiikan muutosten vaikutusta taloudelliseen toimintaan.

Toisaalta oletus järkeviä valintoja tekevästä ihmisestä luo pohjan hyvinvointianalyysille, sillä valinnat paljastavat mitä ihmiset haluavat. Ihmisten kokemaa hyötyä erilaisissa olosuhteissa ei silloin tarvitse arvailla tai olettaa, vaan se voidaan, ainakin periaatteessa, päätellä heidän valinnoistaan. Samoin rationaalisuusolettamasta seuraa, että käytettävissä olevat resurssit pitkälti määrittävät päätöksentekijän hyvinvoinnin tason. Tätä periaatetta noudattaen voimme johtaa myös kriteerejä yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille.

Täydellisestä rationaalisuudesta kannattaa kuitenkin tosinaan poiketa, jos ihmiset näyttävät tekevän systemaattisesti päätöksiä, jotka ovat heidän pitkän aikavälin tavoitteidensa tai hyvinvoinnin vastaisia. Esimerkkinä voi ajatella voimakasta riippuvuutta aiheuttavien päihteiden käyttöä. Ns. psykologinen taloustiede on laajentanut taloustieteellistä analyysiä sekä valintojen että hyvinvoinnin osalta yleisemminkin tilanteisiin, joissa yksilöiden päätöksenteko ei ole täydellistä.

Talousteoria luo puitteet ymmärrykselle siitä,
miten ihmiset tekevät päätöksiä.

Talousteorian tehtävä on jäsentää analyysiä ja luoda puitteet selkeälle, johdonmukaiselle ja kerroksittain etenevälle taloustieteelliselle ymmärrykselle siitä, miten ihmiset tekevät päätöksiä. Suuri osa modernista taloustieteestä on kuitenkin empiiristä.

Empiirisessä tutkimuksessa pyritään kuvailemaan ihmisten taloudellista käyttäytymistä usein laajoilla yksilötason aineistoilla, osoittamaan empiirisesti miten eri hinnat tai politiikkatoimet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä ja siten samalla testataan teorioita. Taloustieteessä on kehitetty laaja kirjo edistyneitä empiirisiä menetelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa talouden syy-seuraussuhteita, ja siten erottaa esimerkiksi politiikkatoimenpiteiden vaikutukset toisistaan sekä muista asioista, joita yhteiskunnassa tapahtuu. 

Menetelmien kehittyminen on ollut niin merkittävää erityisesti 1990-luvulta lähtien, että puhutaan uskottavuusvallankumouksesta, koska empiiristen menetelmien kehitys on tehnyt tutkimustuloksista aiempaa luotettavampia. Uskottavuusvallankumoukseen johtaneiden menetelmien kehittämisestä ja soveltamisesta myönnettiin myös viimeisin talouden alan Nobel David Cardille, Josh Angristille ja Guido Imbensille. Keskeinen tekijä uskottavuusvallankumouksessa on ollut niin kutsuttujen luonnollisten koeasetelmien hyödyntäminen. Näissä tyypillisesti muodostetaan vertailuasetelma niiden välille, joita politiikkatoimi, esimerkiksi veronalennus koskee ja uskottavan eli vertailukelpoisen verrokkiryhmän, jota alennus ei koske. Jos havaitaan, että veronalennuksen kohtaava ryhmä muuttaa käyttäytymistä mutta verrokkiryhmä ei, voidaan todeta missä määrin verotus tässä tapauksessa vaikutti ryhmän käyttäytymiseen keskimäärin. 

Menetelmien kehittyminen on johtanut usein tärkeisiin uusiin tieteellisiin löytöihin kumoten aiempia vakiintuneita käsityksiä. Jo ensimmäinen tiedetty luonnollisen koeasetelman sovellus 1800-luvun puolivälistä on esimerkki tällaisesta, kun lääkäri John Snow todisti, että kolera leviää likaantuneen veden kautta vertaillen epidemian levinneisyyttä puhtaampien ja likaisempien vedenottopaikkojen läheisyydessä.ⁱ  Tämä kumosi sen ajan uskomuksen, että kolera leviää silloisen Lontoon pahanhajuisessa ilmassa.  

Tuoreen Nobel-voittajan David Cardin yksi merkittävimmistä artikkeleista keskittyy Kuubasta Miamin alueelle kohdistuneen maahanmuuttoaallon vaikutuksiin.ⁱⁱ Hän hyödynsi tutkimusasetelmassaan Fidel Castron päätöstä sallia maahanmuutto Kuubasta Marielin satamasta Yhdysvaltoihin syyskuussa 1980. Tämä päätös johti siihen, että muutamassa kuukaudessa yli 100 000 matalan koulutustason omaavaa kuubalaista muutti Yhdysvaltoihin. Keskeinen uskomus oli, että tämä johtaisi Miamin alueen kantaväestön palkkojen polkemiseen. Card muodosti tutkimusasetelman vertaamalla juuri Miamin aluetta muihin samankaltaisiin alueisiin, joihin maahanmuuttoaalto ei kohdistunut, ja havaitsi yllättäen, ettei tällä isolla maahanmuutolla ollut lainkaan vaikutuksia Miamin palkkatasoon tai työttömyysasteeseen.  

FIT:n jäsenten aiemmassa tutkimuksessa olemme tutkineet esimerkiksi, miten arvonlisäveron nousut ja laskut vaikuttavat kuluttajahintoihin. Taloustieteen vallitseva käsitys on ollut, että veromuutoksen suunnalla ei ole vaikutusta hintavaikutuksen kokoon. EU-maat kattavassa aineistossa havaitsemme kuitenkin selvästi epäsymmetrisen hintavaikutuksen: arvonlisäverokannan nousut nostavat kuluttajahintoja huomattavasti enemmän kuin vastaavankokoiset laskut alentavat niitä.ⁱⁱⁱ Tuloksen käytännön merkitys on, että sen perusteella väliaikainen arvonlisäveron lasku ei välttämättä ole ihanteellista talouspolitiikkaa, koska se voi johtaa loppujen lopuksi korkeampiin kuluttajahintoihin. 

Tieteen tehtävä on ymmärtää todellisuutta. Luonnontieteissä tämä tapahtuu muodostamalla ja testaamalla teorioita. Rajattuja luonnontieteellisiä ilmiöitä voidaankin varsin tyhjentävästi selittää tai ainakin approksimoida niitä mallintavilla teorioilla tai tarkastella niitä laboratorio-olosuhteissa. Ihmistieteissä tilanne on haasteellisempi. Ihmisen käyttäytymisen mielikuvituksellista rikkautta on mahdotonta vangita tyhjentävästi yksinkertaisilla teorioilla. Erilaiset yhteiskunnalliset olosuhteet tai instituutiot voivat myös johtaa siihen, että ihmiset reagoivat samantapaisiin taloudellisiin vaikuttimiin eri tavoin. Sen sijaan rajatuissa olosuhteissa valintoja voidaan varsin uskottavasti kuvata ja jopa ennustaa. Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, taloustieteellisillä menetelmillä voidaan tuottaa yhteiskunnallisesti arvokasta uutta tietoa. 

Taloustiede vs. talouspolitiikka

Talouspolitiikka pyrkii asettamaan taloudellisia toimenpiteitä jonkin tavoitteen mukaisesti, joka tulee poliittisesta päätöksenteosta. Talouspolitiikassa keinojen valintaan vaikuttaa tutkitun tiedon lisäksi myös käytännön kokemuksesta kumpuavat näkemykset tietynlaisen talouspolitiikan suotuisista vaikutuksista. 

Talouspolitiikassa esitetään näkemyksiä siitä, millaisia toimenpiteitä tulisi tehdä, jotta tietyt yhteiskunnalliset tavoitteet saavutettaisiin. Taloustiede puolestaan ei lähtökohtaisesti ota kantaa siihen, millaisia tavoitteita talouspolitiikalle tulisi asettaa. Taloustiede sen sijaan tutkii, mitä vaikutuksia eri talouspoliittisilla toimenpiteillä saattaisi olla, ja miten vaikutukset jakautuvat eri ihmisryhmien välillä. Taloustiede myös esittää näkemyksiä siitä, minkälaiset toimenpiteet johtaisivat parhaiten tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen, vaikka itse tavoitteet on asetettu poliittisessa päätöksenteossa. Mikäli taloustiede esittää suosituksia talouspoliittisista toimenpiteistä, se ottaa annettuna yhteiskunnalliset tavoitteet. 

Vain harvoin on välttämätöntä tehdä mitään tiettyä talouspoliittista toimenpidettä.
Vaihtoehtoja on paljon, ja eri toimenpiteiden vaikutuksilla on voittajansa ja häviäjänsä.

Talouspoliittisessa keskustelussa usein esitetään, että on välttämätöntä tehdä tietyt toimenpiteet. Laajemmin tarkasteltuna vain harvoin on välttämätöntä tehdä mitään tiettyä toimenpidettä. Vaihtoehtoja on paljon ja eri toimenpiteiden vaikutuksilla on voittajansa ja häviäjänsä. Miksi sitten talouspoliittinen keskustelu sisältää tällaisia väittämiä? Syynä varmaankin on se, että niillä pyritään pääsemään tiettyyn tavoitteeseen, joka esimerkiksi palvelee tietyn poliittisen tahon tai eturyhmän etua tai edustaa vakaumusta asioiden tilasta. Taloustieteen näkökulman ero tähän on tunnistaa kaikki merkittävät vaikutukset, joita ehdotetuilla toimenpiteillä on, ja myös arvioida näiden vaikutusten suuruutta luotettavilla menetelmillä.

Taloustieteellisen näkökulman hyödyllisyys

Taloustieteen hyödyllisyys talouspoliittisessa keskustelussa tulee useista eri syistä, jotka liittyvät tieteelliseen systemaattiseen ja objektiiviseen tarkastelukulmaan. Suhteessa talouspoliittisen keskustelun usein tavoitehakuisiin tarkasteluihin, taloustieteen – kuten tieteen yleensä – näkökulma on objektiivinen: tavoitteet otetaan annettuna, ja tieteellisen tutkimuksen avulla pyritään löytämään ne politiikkatoimenpiteet, joiden avulla tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa. Taloustiede ei toki ole ainoa yhteiskuntatiede, jolla on tieteellistä tarjottavaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään esittelemään nimenomaan taloustieteen näkökulmaa.

Taloustieteen lähestymiskulma yhteiskunnallisiin ongelmiin on myös systemaattinen. Ilmiö palautetaan yksilöiden tasolle ottaen huomioon heidän vaikuttimensa ja niitä rajoittavat keskeiset tekijät. Yksilön näkökulman omaksuminen tekee ratkaisuista ymmärrettäviä ja vertailukelpoisia. Samalla huomioidaan tilanteen kannalta oleelliset budjettirajoitteet ja voidaan arvioida systemaattisesti, ketkä toimijat toimenpiteistä hyötyvät ja ketkä kärsivät. Esimerkiksi kaikille kansalaisille ei voi lisätä reippaasti tulonsiirtoja, vaikka se varmasti lisäisi heidän hyvinvointiaan, koska budjettirajoite tulisi vastaan.

Taloustiede ei ole pelkästään materiaalisen hyvän tavoittelua, vaan yksikön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin tavoittelua.
Hyötyjen ja haittojen erittely tekee taloustieteestä hyödyllisen talouspolitiikan kannalta.

Taloustiede ei nimensä vastaisesti ole pelkästään materiaalisen hyvän tavoittelua, vaan ennemmin hyvinvoinnin tavoittelua, sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Hyötyjen ja haittojen erittely on piirre, joka tekee taloustieteestä hyödyllisen talouspolitiikan kannalta. Usein talouspoliittisia toimenpiteitä toteutettaessa ei voida parantaa kaikkien tilannetta. Niukkuuden maailmassa talouspoliittiset toimet ovat aidosti valintoja, jotka hyödyttävät yksiä mutta haittaavat toisia. Sen tunnistaminen, keihin ja millä tavoin politiikkatoimet kohdistuvat on valistuneen julkisen päätöksenteon välttämätön edellytys. Esimerkiksi sosiaaliturvan heikentäminen voi parantaa niiden asemaa, jotka heikomman sosiaaliturvan takia työllistyvät, mutta heikentää niiden asemaa, joiden sosiaaliturva on heikompi eivätkä he siitä huolimatta työllisty.

Talouspolitiikan vaikutukset eivät kuitenkaan ole pelkkää nollasummapeliä, jossa joiltain otetaan ja toisille jaetaan. Taloustieteessä tutkitaan talouspoliittisten toimien aiheuttamia muutoksia yksilöiden ja yritysten käyttäytymisessä. Tällaiset muutokset voivat aiheuttaa tehottomuutta, joka usein liittyy taloudellisen toimeliaisuuden vähentymiseen: liian kireä verotus voi johtaa esimerkiksi alhaisempaan työllisyyteen tai yritysten toimeliaisuuteen. Tällaisia vaikutuksia kutsutaan taloustieteessä tehokkuustappioiksi. Keskeistä on pyrkiä luotettavasti mittaamaan, kuinka suuria nämä vaikutukset ovat yllä kuvatuilla luotettavilla empiirisillä menetelmillä. Esimerkiksi verotutkimuksessa pyritään usein tunnistamaan, millainen verojärjestelmä aiheuttaa mahdollisimman vähän tehokkuustappiota, ja toisaalta samalla saavuttaa yhteiskunnalliset tavoitteet kuten toivotun tulojen uudelleenjaon.

Toisaalta, jos tutkimuksen perusteella voidaan yksilöidä toimia, jotka hyödyttäisivät kaikkien hyvinvointia, ne täytyy toki panna toimeen. Merkittäviin ulkoisvaikutuksiin, kuten ilmastonmuutokseen, puuttuminen voisi käydä esimerkiksi mahdollisista kaikkien hyvinvointia parantavista toimista. Myös esimerkiksi hyvä koulutuspolitiikka voi johtaa pitkällä aikavälillä kaikkien kansalaisten tulonansaintamahdollisuuden kasvuun, jolloin hyvällä talouspolitiikalla voidaan kasvattaa kaikkien hyvinvointia, eikä vaihtoehtotilannetta synny.

Jos tehokkuuden ja tavoiteltavaksi katsottavien tuloerojen välillä kuitenkin on ristiriita, valinta näiden kahden välillä ei ole itsestään selvää. Joku saattaa olla halukas tinkimään talouden kokonaiskoosta paljonkin, jotta tuloerot pysyvät maltillisena, kun taas toinen pitää parempana mahdollisimman suurta keskimääräistä tulotasoa. Taloustieteilijöiden tehtävänä ei ole ottaa jyrkkiä kantoja näihin kysymyksiin, sillä kyse on ennemmin arvoista ja poliittisista valinnoista. Taloustieteen avulla voidaan kuitenkin pyrkiä mahdollisimman realistisesti kuvaamaan, millaisia valintatilanteita talouspolitiikassa kohdataan ja mitä eri valinnoista seuraa. Jos tavoitteena on esimerkiksi tietynlaiset tuloerot, silloin veropolitiikalla tulisi pyrkiä saavuttamaan tämä tavoite mahdollisimman pienin yhteiskunnallisin kustannuksin.

Talouspolitiikan analysoinnissa hyödyllistä on vaihtoehtoisten maailmantilojen tai kehityskulkujen tunnistaminen.

Toinen taloustieteen talouspolitiikalle hyödyllinen piirre talouspolitiikan analysoinnissa on vaihtoehtoisten maailmantilojen tai kehityskulkujen tunnistaminen. Tällä tarkoitetaan sen arviointia, miten politiikkatoimet vaikuttavat yhteiskunnalliseen lopputulemaan ja lopulta hyvinvointiin. Millainen maailma olisi ollut, jos kyseistä politiikkatoimenpidettä ei olisi tehty? Miten esimerkiksi verotus muuttaa maailmaa? Taloustieteen teoreettisten ja empiiristen menetelmien tavoitteena on pitkälti juuri vaihtoehtoisten maailmantilojen eli niin kutsuttujen kontrafaktuaalien erittely. Esimerkiksi aiemmin mainitun syy-seuraussuhteiden arvioinnin eli kausaalipäättelyn tehtävä on tunnistaa havaintoaineistosta täsmällisesti politiikkatoimien vaikutukset kiinnostuksen kohteena oleviin muuttujiin, eriteltynä muista muutoksista taloudessa. Tämä tarkastelu johtaa sen ymmärtämiseen, millainen maailma olisi ollut ilman toteutuneita politiikkatoimia, mikä ei ole yksinkertaista.

Esimerkiksi Covid-pandemian aikana on keskusteltu, paljonko koronan etenemistä rajoittavat toimet jarruttivat talouden kehitystä. Vaikka on helppo havaita aineistosta, miten bruttokansantuote tai työllisyys on kehittynyt, on vaikea tietää, miten ne olisivat kehittyneet ilman mitään rajoitustoimia. On ainakin selvää, että ne eivät välttämättä olisi kehittyneet pandemiaa edeltävällä trendillä, koska ilman rajoituksiakin itse pandemia olisi vaikuttanut ihmisten halukkuuteen käyttää palveluita tai käydä työpaikalla töissä. Tämän lisäksi muut maat olisivat tehneet rajoituksia riippumatta Suomen päätöksistä, mikä vaikuttaa globaalissa taloudessa myös Suomeen.

Uskottavuusvallankumouksen keskeinen anti on ollut tarjota lähestymistapoja vaihtoehtoisten maailmantilojen tunnistamiseksi. Vaikka tämä on vaikeaa eikä siinä aina onnistuta, tarjoaa empiirinen taloustiede runsaasti työkaluja, joilla näitä voi pyrkiä määrittämään. Silloin kun tässä vaikeassa tehtävässä on onnistuttu, olisi hienoa, jos näitä tieteellisiä tuloksia otettaisiin huomioon talouspoliittisessa päätöksenteossa.

FIT ja FIT-kirjoitussarjan jatko

Verotutkimuksen huippuyksikön (FIT) tarkoituksena on tuottaa luotettavaa tietoa veroista, tulonsiirroista ja muusta julkisen vallan sääntelystä. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten nämä vaikuttavat yksilöihin, yritystoimintaan, ja laajemmin yhteiskuntaan, ja miten yksilöt ja yritykset tekevät taloudellisia päätöksiä. Julkista sektoria voi tutkia monista näkökulmista ja eri tieteenaloilla. Huippuyksikön näkökulma nojaa pääasiassa taloustieteelliseen lähestymistapaan.

Tässä FIT-kirjoitussarjan ensimmäisessä numerossa on esitelty taloustiedettä yleisemmin. Kirjoitussarja jatkuu siten, että jokaiseen numeroon valitaan jokin tietty käytännön kannalta kiinnostava aihe ja kootaan yhteen, mitä taloustiede tästä aiheesta sanoo. FIT-kirjoitussarjassa keskitytään aiheisiin, joista vallitsee taloustieteilijöiden yhteisymmärrys tai ainakin on yksittäistä tutkimusta enemmän tutkimusnäyttöä. Seuraavissa numeroissa käsitellään muun muassa yhteisö- ja osinkoverotuksen vaikutuksia yritysten toimintaan, liikenteen ilmastopäästöjä ja niitä torjuvia toimenpiteitä, sekä tuloverotuksen ja maastamuuton välistä yhteyttä.

---

[i] Snow, John. 1855. On the Mode of Communication of Cholera. 2nd ed. John Churchill.

[ii] Card, David. 1990. The impact of the Mariel boatlift on the Miami labor market. Industrial and Labor Relations Review, 43: 245-257.

[iii] Benzarti, Youssef, Carloni, Dorian, Harju, Jarkko and Tuomas Kosonen. 2020. What Goes Up May Not Come Down: Asymmetric Incidence of Value-Added Taxes. Journal of Political Economy, Volume 128, Number 12.

Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto