Perustulokokeilu loi uuden perustan sosiaaliturvan ja verotuksen tutkimukselle

Perustulokokeilu osoitti, että laajoja satunnaistettuja yhteiskunnallisia kokeita voidaan toteuttaa luotettavasti ja perusoikeuksia kunnioittaen. Vaikka kokeilun vaikutukset työllisyyteen jäivät odotettua vähäisemmiksi, se tuotti merkittävää uutta tietoa sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin yhteyksistä.

Aiheesta enemmän FIT-kirjoitussarjassa.

Suomen vuosina 2017–2018 toteutettu perustulokokeilu oli maailman ensimmäinen koko maan kattava satunnaistettu sosiaaliturvakokeilu. Se mahdollisti aiempaa luotettavamman arvioinnin siitä, miten työllistymisen taloudelliset kannustimet sekä sosiaaliturvan tulosovittelun ja byrokratian poistaminen vaikuttavat työllistymiseen ja hyvinvointiin. Kokeilussa 2 000 satunnaisesti valitulle Kelan työttömyysetuuden saajalle maksettiin kahden vuoden ajan 560 euron suuruinen vastikkeeton ja veroton perustulo.

Merkitys tutkimukselle ja päätöksenteolle

Perustulokokeilun tieteellinen merkitys on huomattava. Satunnaistettu tutkimusasetelma teki tuloksista poikkeuksellisen luotettavia, ja kokeiluun perustuva tutkimus on tuottanut useita kansainvälisiä tutkimusjulkaisuja muun muassa rikollisuudesta, terveyspalveluiden käytöstä ja poliittisesta osallistumisesta. Kokeilu osoitti myös, että laajoja satunnaistettuja yhteiskunnallisia kokeita voidaan toteuttaa lainsäädäntöön perustuen perustuslaillisia oikeuksia loukkaamatta. Samalla se vahvisti edellytyksiä hyödyntää satunnaistettuja tutkimusasetelmia yhteiskunnallisten uudistusten vaikutusten arvioinnissa.

Työllisyysvaikutukset jäivät odotettua pienemmiksi

Perustulo paransi työllistymisen taloudellisia kannustimia merkittävästi. Esimerkiksi 2 000 € palkkatasolla ns. työllistymisveroaste laski keskimäärin 65,5 prosentista 42,5 prosenttiin. Silti työllisyysvaikutukset jäivät vaatimattomiksi: ensimmäisenä kokeiluvuonna muutosta ei havaittu lainkaan, ja toisenakin vuonna kasvu oli vähäistä. Myös sosiaaliturvan byrokratia osoittautui odotettua pienemmäksi, sillä noin puolet koeryhmästä haki edelleen Kelan työttömyysetuutta perustulon rinnalla. Tulosten perusteella heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyysasteen nostaminen edellyttää taloudellisten kannustimien ohella toimia, jotka parantavat ihmisten tosiasiallisia edellytyksiä osallistua työelämään.

Mielenterveys koheni

Selkein myönteinen terveysvaikutus havaittiin mielenterveydessä. Koeryhmässä psyykenlääkkeiden käyttö ei lisääntynyt samalla tavalla kuin verrokkiryhmässä, ja ero ryhmien välillä oli noin kymmenen prosenttiyksikköä. Vaikutuksen arvioidaan selittyvän ennen kaikkea parantuneella taloudellisella tilanteella.

Artikkeli on osa Verotutkimuksen huippuyksikön FIT-kirjoitussarjaa.

Kirjoittajat:
Johtava ekonomisti Kari Hämäläinen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
Professori Kaisa Kotakorpi, Tampereen yliopisto
Johtava tutkija Jouko Verho, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT