Gini-kertoimen hajotelma: uusi työkalu eriarvoisuuden tutkimiseen

Gini-kerroin on yleisimmin käytetty eriarvoisuuden mittari. Se kuvaa, kuinka tasaisesti tai epätasaisesti tulot jakautuvat väestössä; korkeampi Gini-kerroin tarkoittaa epätasaisempaa tulonjakoa. Usein on kiinnostavaa kysyä, kuinka paljon väestön eriarvoisuudesta johtuu eriarvoisuudesta alaryhmien sisällä – esimerkiksi sukupuolen, iän, koulutustason tai maantieteellisen sijainnin mukaan määritellyissä ryhmissä – ja kuinka paljon tuloeroista ryhmien välillä. Eriarvoisuuden alaryhmähajotelma on työkalu, jolla tähän kysymykseen voidaan vastata.

Pitkään avoimena ollut kysymys on, kuinka Gini-kerroin voidaan jakaa ryhmien sisäiseen ja ryhmien väliseen eriarvoisuuteen. Kirjallisuudessa on ehdotettu useita erilaisia hajotelmia, mutta yksimielisyyttä ei ole vielä saavutettu. Ehdotettuja menetelmiä on kritisoitu epäintuitiivisesta käyttäytymisestä, ja jotkut tutkijat ovat jopa väittäneet, ettei hyvin käyttäytyvää Gini-kertoimen hajotelmaa ole olemassa.

Uudessa tutkimuksessa Vesa-Matti Heikkuri (Tampereen yliopisto) ja Matthias Schief (OECD) kehittävät teorian eriarvoisuusindeksien alaryhmähajotelmille ja johtavat sen avulla uuden kaavan Gini-kertoimen hajotelmalle. Tämä hajotelma on ainoa tapa jakaa Gini-kerroin ryhmien sisäiseen ja ryhmien väliseen eriarvoisuuteen siten että joukko ominaisuuksia, jotka takaavat intuitiivisen käyttäytymisen, toteutuu. Uuden hajotelman havainnollistamiseksi tutkijat sovelsivat sitä Yhdysvaltain kotitalouksien tuloaineistoon vuosilta 1967–2021. He havaitsivat, että vaikka kotitalouksien tuloerot ovat kasvaneet ajan myötä, demografisilla tekijöillä – kuten iällä, sukupuolella, rodulla ja koulutustasolla – selitettävissä olevan eriarvoisuuden osuus on vähentynyt.

Artikkeli Subgroup Decomposition of the Gini Coefficient: A New Solution to an Old Problem on hyväksytty julkaistavaksi Econometrica-lehdessä.

Jaa artikkeli