FIT #8/2024: Mitä uutta tiedämme yritysverojen vaikutuksista?

Yritykset ja yrittäjät muodostavat yhteiskunnan taloudellisen selkärangan. Yritystoiminta luo uusia investointeja, innovaatioita ja työpaikkoja, joita ei muutoin syntyisi ja joita ilman hyvinvointimme taso olisi merkittävästi nykyistä alempi. Yrityksiin ja yrittäjiin kohdistuvat verot ja niiden vaikutukset yritystoimintaan ovatkin ansaitusti keskeisiä kiinnostuksen kohteita niin taloustieteessä kuin talouspoliittisessa keskustelussa.

Yritysverotuksen keventämisen ajatellaan usein vauhdittavan yritysten taloudellista toimintaa ja investointeja sekä kasvattavan työllisyyttä. Näiden niin sanottujen dynaamisten vaikutusten uskotaan siten maksavan ainakin osan veronalennuksen aiheuttamasta verotulojen laskusta nopeamman talouskasvun muodossa. Osin edellä mainituin perustein yritysten verotusta onkin kevennetty länsimaissa reippaasti viime aikoina. Yhteisöverokantojen keskimääräinen taso OECD-maissa on laskenut 30 vuoden aikana miltei 20 prosenttiyksikköä, ollen yli 40 prosenttia vuonna 1990 ja enää reilu 20 prosenttia vuonna 2021. Lisäksi monissa maissa on otettu käyttöön erilaisia investointien verotukia etenkin laskusuhdanteiden aikana. Myös osinkoverotus on ollut aktiivinen uudistusten kohde.

Kansainvälinen verokilpailu on vauhdittanut entisestään erityisesti yhteisöveron alennuksia (Heimberger 2021). Tuore tutkimus osoittaakin, että isot monikansalliset yhtiöt ovat aktiivisesti siirtäneet voittojaan verotettavaksi niissä maissa, joissa yhteisöverokanta on alhaisempi (Tørsløv ym. 2022).  Lisäksi keventynyt yritysverotus on kasvattanut eroa ansiotulojen ja listaamattomien yritysten osinkojen tuloverotuksessa. Myös tämä on lisännyt kannustimia verosuunnitteluun (mm. Koivisto 2024).

Yritysverojen vaikutuksesta investointeihin ja työllisyyteen on kuitenkin perinteisesti ollut saatavilla vain vähän empiiristä tutkimusta. Yritysverotutkimus nojautui aikaisemmin pitkälti teoreettiseen tutkimukseen sekä oletuksiin yritysverojen dynaamisista vaikutuksista kasvuun. Empiiristen tutkimusmenetelmien kehitys ja yritys- sekä omistajatason rekisteriaineistojen tulo saataville yhdessä lukuisten eri maissa toteutettujen verouudistusten kanssa ovat kuitenkin lisänneet luotettavaa syy-seuraussuhteisiin perustuvaa tutkimustietoa merkittävästi. Keskustelu yritysverotuksen vaikutuksista kasvuun on uusien tulosten myötä saanut viime aikoina uutta virtaa, ja monet uudet tutkimukset asettavat vanhat teoreettiset viisaudet kyseenalaisiksi.

Tässä kirjoituksessa esittelemme yritysverotuksen teoreettista taustaa ja käymme läpi viimeisimpiä empiirisiä tutkimustuloksia yritysverotuksen havaituista vaikutuksista yritystoimintaan. Tutkimusnäytön perusteella yhteisö- ja osinkoverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa vaikuttaa investointeihin ja kasvuun. Kaikkiin yrityksiin kohdistuvien uudistusten vaikutuksista isoin osa osuu jo ennestään vakavaraisiin yrityksiin, joille veronalennukset eivät usein saa aikaan merkittäviä investointi- tai kasvuvaikutuksia. Yritysveroilla on sen sijaan isompi vaikutus kasvuhaluisten, mutta kassavarallisuudeltaan köyhempien yritysten toimintaan, joille taloudellisten resurssien niukkuus muodostaa tämänhetkisen tiedon mukaan merkittävän esteen investointien kasvattamiselle. 

Vanha teoria korostaa pääomakustannusten merkitystä

Yritysveroja koskeva tutkimus oli pääosin teoreettista ennen kuin kattavat tutkimusaineistot tulivat tutkijoiden käyttöön. Teoreettisen kirjallisuuden päälinjaukset voidaan tiivistää kahteen eri näkökulmaan: niin kutsuttuihin vanhaan ja uuteen näkemykseen (old view / new view). Vanhemman näkemyksen mukaan yrityksen omistajatason verotus vaikuttaa ratkaisevasti investointeihin. Merkittävä keino uusien investointien rahoittamiseen on sijoittaa uutta pääomaa yrityksiin. Osinkoveron kevennys alentaa uuden sijoitetun pääoman veron jälkeistä tuottovaatimusta, eli laskee pääomakustannusta (cost of capital). Omistajat saavat siis vähemmän kannattavistakin sijoituksista enemmän osinkotuottoa, kun osinkoveroa kevennetään. Tämä tekee investoinneista entistä tuottoisampia ja kasvattaa siten investointeja (Harberger, 1962, Feldstein, 1970, Poterba and Summers, 1985).

Uusi näkemys puolestaan esittää, että osinkoverotus ei juuri vaikuta yrityksen investointipäätöksiin, koska yritykset rahoittavat vähiten tuottavat investointinsa yritykseen jätetyillä varoilla tai velkarahalla ennemmin kuin uudella omalla pääomalla (Auerbach 1979, Bradford 1981). Tällöin uuden pääoman kustannus ja siten myös osinkoverotus eivät ole ratkaisevassa roolissa investointien tasoa päätettäessä. Sitä vastoin tässä mallissa yritystason veronmuutoksilla ajatellaan olevan ratkaiseva vaikutus investointeihin, sillä pienemmät yhteisöverot kannustavat herkemmin investoimaan osan yrityksen menneistä tai tulevista tuotoista kuin jakamaan niitä ulos osinkoina.

Voidaan myös ajatella, että yritykset toimivat joko uuden tai vanhemman näkemyksen mukaisesti riippuen esimerkiksi yrityksen elinkaareen vaiheesta (Sinn 1991). Nuoremmat yritykset tukeutuvat teorian mukaan vanhempia yrityksiä tyypillisemmin rahoitukseen uudella pääomalla, jolloin osinkoveroilla olisi heidän investoinneilleen suurempi merkitys. Sitä vastoin vanhemmat yritykset voivat helpommin kerätä rahoitusta jättämällä varoja yritykseen tai hankkimalla velkarahoitusta, jolloin yritystason veroilla olisi enemmän merkitystä kuin osinkoveroilla investointipäätösten suhteen.

Keskeisin elementti sekä vanhemmassa että uudemmassa teoreettisessa näkemyksessä on se, että yritykset tekevät investointipäätökset pääomakustannusten perusteella. Uuden ja vanhan näkemyksen isoin ero on kuitenkin siinä, miten investoinnit ajatellaan rahoitettavaksi. Vanha näkemys korostaa omistajien sijoittamia uusia varoja, kun taas uudemmassa näkemyksessä korostetaan yritykseen jätettyjen varojen ja velan merkitystä ja yritystason verojen, kuten yhteisöveron, roolia.

Nämä perinteiset teoriat yritysverotuksen vaikutuksista investointeihin ovat olleet merkittävässä asemassa siinä, minkälaisia vaikutuksia yritysveroilla on ajateltu olevan. Näillä teorioilla on vahva vaikutus tutkimuskirjallisuuteen vielä tänäkin päivänä. Lähes kaikki tuoreimmatkin empiiriset tutkimukset lähtevät edelleen liikkeelle siitä, miten erilaisten yritysverojen muutokset vaikuttavat pääomakustannuksiin, ja onko näille muutoksille löydettävissä syy-yhteyttä investointien kehitykseen.

Keskittyminen pelkästään pääomakustannuksiin muodostaa kuitenkin vaillinaisen kuvan siitä, mitkä eri tekijät voivat vaikuttaa yritysten investointipäätöksiin. Tuskin perinteisten teorioiden kehittäneet tutkijatkaan ovat alun perin ajatelleet niiden kuvaavan kaikkia yritysten investointeihin vaikuttavia tekijöitä, mutta ajan mittaan vanhemmasta ja uudemmasta näkemyksestä ovat muodostuneet tärkeimmät mallit selittämään sitä, mitkä asiat vaikuttavat yritystason investointeihin. Yritysten todellinen toimintaympäristö on kuitenkin paljon monimutkaisempi kokonaisuus, ja tuore tutkimuskirjallisuus on nostanut esiin pääomakustannusten lisäksi muita keskeisiä selityksiä yritysten investointipäätösten taustalla.

Rahoitusrajoitteet selittävät investointivaikutuksia

Empiirinen tutkimus yritysverojen vaikutuksista on kasvanut merkittävästi aivan viime vuosina. Tutkimusmenetelmien ja -aineistojen kehitys on mahdollistanut yritysverojen luotettavan syy-seuraussuhteiden tutkimisen. Tässä lähestymistavassa on keskeistä se, että veronmuutoksen kohdanneita yrityksiä verrattaan joukkoon samankaltaisia muita yrityksiä, jotka eivät kokeneet muutoksia verotuksessaan. Näin pystytään eristämään veronmuutosten todelliset vaikutukset yritysten toimintaan muista samaan aikaan kaikkia yrityksiä koskettaneista muutoksista, kuten esimerkiksi talouden suhdannekehityksestä. Lukuisat viimeaikaiset verouudistukset eri maissa ovat tarjonneet tutkimusasetelmia, joiden myötä syy-seuraussuhteisiin perustuva tutkimustieto yritysveroista on lisääntynyt merkittävästi.

Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että uusimmat tutkimustulokset yritysverojen vaikutuksista investointeihin ja yritysten kasvuun vaihtelevat paljon eri maiden ja erityyppisten verojen välillä. Uusimpien tutkimusten mukaan osinkoveroilla ei tyypillisesti ole merkittävää vaikutusta investointeihin (Yagan 2015, Alstadsæter ym. 2017). Sen sijaan korotetuilla poistoilla ja muilla samantyyppisillä investointituilla on havaittu olevan vaikutusta investointeihin erityisesti Yhdysvalloissa (Ohrn 2019, Zwick ja Mahon 2017).

Yhteisöverojen vaikutuksista investointeihin on saatavilla tutkimusta edelleen hyvin vähän, vaikka yhteisövero onkin usein keskeinen aihe niin akateemisessa kuin talouspoliittisessakin keskustelussa. Tuore, aiempia tutkimustuloksia kokoava tutkimus kuitenkin osoittaa, että yhteisöveron muutoksilla ei ole havaittu olevan merkittävää vaikutusta talouskasvuun (Gechert ja Heimberger 2022).

Uudet empiiriset tutkimukset ovat pystyneet myös entistä tarkemmin tutkimaan sitä, mitkä tekijät selittävät investointivaikutuksia. Kuten edellä kuvailtiin, perinteisissä teoriamalleissa pääomakustannuksella on keskeinen rooli investointien selittäjänä. Pääomakustannusten lisäksi yritysverojen muutokset vaikuttavat välittömästi myös investointeihin käytettävissä olevien rahallisten resurssien määrään, helpottaen yritysten mahdollisia rahoitusrajoitteita. Esimerkiksi kun yhteisöveroa kevennetään, lisääntyvät yrityksen rahavarat jo pelkästään siksi, että yritysveroa tarvitsee maksaa vähemmän. Tämä saattaa olla monelle yritykselle hyvin tärkeää, sillä niiden mahdollisuudet hankkia uuden pääoman ehtoista rahoitusta tai velkarahaa saattavat olla monella tapaa rajallisia. Esimerkiksi pienten ja kasvuvaiheessa olevien yritysten voi olla hankalaa houkutella uusia sijoittajia tai saada pankista lisälainaa toimintansa laajentamiseen. Tällöin kannattaviinkaan investointeihin ei välttämättä aina löydy niihin tarvittavia varoja, jolloin yrityksen oman kassatilanteen paraneminen verotuksen keventyessä voi olla ratkaisevassa roolissa.

Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu, että yritysten kassavarallisuudella on usein merkittävä rooli investointivaikutusten taustalla. Tutkimuksessa Yhdysvalloista havaitaan, että investointitukien vaikutukset painottuvat niihin yrityksiin, joilla oli suhteellisesti vähemmän investointeihin käytettävissä olevaa varallisuutta ennen uudistuksia (Zwick ja Mahon 2017). Korotettujen poistojen myötä näiden yritysten tarvitsee maksaa lähitulevaisuudessaan vähemmän veroja, mikä mahdollistaa suuremmat rahavarat ja sitä kautta suuremmat investoinnit uusiin koneisiin ja laitteisiin. Myös osinkoverotuksen osalta on havaittu, että vaikka kokonaisvaikutukset jäivätkin melko pieniksi esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, niin näillä uudistuksilla on havaittu vaikutuksia niissä yrityksissä, joissa rahoitusvarallisuutta oli ennen uudistuksia vähemmän saatavilla (Alstadsæter ym. 2017, Love 2022).

Yhteistä näille tuloksille on se, että ne eivät sellaisenaan sovi perinteiseen ainoastaan pääomakustannuksia korostavaan teoriakehikkoon. Veronkevennykset eivät tuoreen tietämyksen valossa vaikuta positiivisesti suurempien ja varakkaampien yritysten investointeihin, vaikka näidenkin yritysten pääomakustannukset ovat monien uudistusten myötä laskeneet. Suurissa ja varakkaissa yrityksissä ei tyypillisesti ole ennen uudistuksiakaan ollut puutetta investointeihin käytettävissä olevasta varoista, jolloin erityyppiset rahoitusrajoitteet eivät ole vaikuttaneet näiden firmojen investointikäyttäytymiseen.

Sitä vastoin veronkevennysten vaikutus kassavarallisuudeltaan köyhempien ja usein pienempien ja kasvuvaiheessa olevien yritysten investointeihin on havaittu olevan suurempi. Tälläkään ei välttämättä ole suoraa yhteyttä pääomakustannuksiin vaan ennemminkin siihen, että veronkevennykset mahdollistavat entistä suuremmat kassavarat, joista osa voidaan sijoittaa investointeihin ja yrityksen kasvuun.

Nämä tulokset eivät ole merkityksellisiä pelkästään siitä näkökulmasta, miten vallitsevia teoreettisia näkemyksiä pitäisi päivittää, vaan ne ovat tärkeitä myös talouspolitiikan kannalta. Kassavarallisuuden merkitys investointien ja kasvun jarruna vaikuttaa siihen, minkälaisilla politiikkatoimilla voidaan tehokkaimmin kasvattaa investointeja ja vauhdittaa yritysten kasvua. Yhteisö- ja osinkoverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tutkimusnäytön valossa melko tehoton tapa vaikuttaa investointeihin ja kasvuun. Kaikkiin yrityksiin kohdistuvien uudistusten vaikutuksista isoin osa osuu jo ennestään varakkaisiin yrityksiin, joille veronalennukset eivät kuitenkaan usein saa aikaan merkittäviä investointi- tai kasvuvaikutuksia. Toimenpiteitä tulisikin kohdentaa pienempiin ja kassavarallisuudeltaan köyhempiin yrityksiin, joille resurssien vähyys muodostaa tämänhetkisen tiedon mukaan merkittävämmän esteen investointien kasvattamiselle.

Mitä suomalainen tutkimus sanoo?

Monien muiden länsimaiden tavoin myös Suomi on aktiivisesti keventänyt yritysverotustaan viime vuosikymmenellä: vuonna 2012 yhteisöveroa alennettiin 26,5 prosentista 24 prosenttiin ja vuonna 2014 vielä 20 prosenttiin. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tarkastelimme näiden veronalennusten vaikutuksia (Harju ym. 2022), ja alla keskustelemme lyhyesti tutkimuksemme päähavainnoista.

Keskitymme tutkimuksessa pieniin yrityksiin. Teemme tämän rajauksen, jotta voimme luotettavasti tutkia veronalennusten vaikutuksia vertaamalla pienten osakeyhtiöiden kehitystä samansuuruisiin ja samoilla toimialoilla toimiviin henkilöyhtiöihin, joille ei kohdistettu merkittäviä veromuutoksia samana aikana. Tutkimuksessa havaitsemme, että Suomessa toteutettu mittava 6 prosenttiyksikön lasku yhteisöverossa vuosina 2012—2014 ei johtanut investointien keskimääräiseen kasvuun pienissä osakeyhtiöissä. Havaitsemme kuitenkin, että uudistuksen jälkeen pienten yritysten liiketoiminta (myynnit ja kulut) kasvoivat hieman aiempaa nopeammin. Samoin kuin viimeaikaisissa tutkimuksissa muista maista, yhteisöveron kevennyksen vaikutukset olivat merkittävämpiä niissä yrityksissä, joissa oli suhteellisesti vähemmän kassavarallisuutta ennen uudistuksia. Nämä yritykset kasvattivat myynnin ja kulujen lisäksi myös hieman investointejaan. Tuloksemme siis tukevat käsitystä siitä, että pienten ja kasvavien yritysten kassavarallisuus ja sen kasvattaminen ovat keskeisiä tekijöitä investointien ja liiketoiminnan kasvun taustalla. Tämän kanavan merkitystä lisää tutkimuksessamme se, että pienten ja keskisuurten osakeyhtiöiden omistajien osinkoverotus ei käytännössä muuttunut näiden uudistusten aikana. Reformien vaikutus keskittyi siis yritystason muutoksiin eikä sillä ollut vaikutusta sijoitetun pääoman tuottoon.

Lisäksi havaitsemme, että yritysverojen vaikutukset eivät välttämättä rajoitu pelkästään kiinteisiin investointeihin, kuten koneisiin ja laitteisiin. Vaikka yritysten investoinnit eivät keskimäärin kasvaneet, havaitsimme alennettujen yhteisöverojen lisänneen maltillisesti yritysten kokonaismyyntiä. Havaitsimme lisäksi, että nämä vaikutukset olivat suurempia niissä yrityksissä, joissa omistaja on itse aktiivisesti mukana yrityksessä johtavassa, operatiivisessa asemassa. Yritysveroilla voi siis olla vaikutusta myös yrittäjän omaan työpanokseen yrityksissä, mikä ei välttämättä ole suoraan yhteydessä pääomakustannuksissa tapahtuneisiin muutoksiin.

Yhteisöverouudistusten lisäksi Suomi on monien muiden maiden tavoin myös soveltanut tilapäisiä korotettuja poistoja yritysten investoinneille koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin. Vuosina 2009—2010 ja 2013—2016 yritykset ovat voineet halutessaan vähentää näiden investointien kustannukset verotuksessa aiempaa nopeammassa tahdissa. Korotetuista poistoista ei ole tällä hetkellä saatavilla kattavaa suomalaista tutkimusta. Aiempi kuvaileva selvitys tosin osoittaa, että yritykset eivät ole aktiivisesti käyttäneet korotettuja poistoja, vaikka niillä olisi ollut siihen mahdollisuus (Grönberg 2015). Tämä viittaa siihen, että tämän investointituen vaikutukset ovat myös todennäköisesti melko vähäisiä.

Osinkoverotuksen suhteen uudistukset ovat Suomessa olleet poukkoilevampia ja vaikuttaneet erilaisiin yrityksiin ja niiden omistajiin hieman eri tavoin.  Esimerkiksi vuosien 2012 ja 2014 välisissä yritysverouudistuksissa pienempien listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotus ei juuri muuttunut, mutta suurempien yhtiöiden ja isompien osinkotulojen verotus keveni. Osinkoverotuksen muutoksilla on havaittu olevan osingonjakoon merkittäviä verosuunnitteluvaikutuksia, mutta ei vaikutusta yritysten investointeihin (Kari ym. 2005, Harju ja Matikka 2016, Koivisto 2024). Lisää tutkimusta erilaisten investointitukien ja osinkoverojen vaikutuksesta suomalaisiin yrityksiin tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta niiden vaikutuksista saataisiin kattavampaa tutkittua tietoa.

On vielä paljon, mitä emme tiedä

Taloustieteellinen tutkimus yritysten investointivaikutuksista on pitkälti keskittynyt verotukseen. Kuten edellä todettiin, yritysten toimintaympäristössä on kuitenkin lukuisia muitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa investointipäätöksiin. Kyselytutkimusten perusteella on selvinnyt, että etenkään omistajatason verot eivät usein ole tärkeimpien asioiden joukossa, kun yritykset miettivät investointipäätöksiään, ja ylipäänsä näitä päätöksiä arvioidaan erityyppisissä yrityksissä hyvin monilla eri tavoilla (ks. esim. Graham ja Harvey 2001). Nämä havainnot ovat yleisesti ottaen hyvin linjassa sen kanssa, että etenkään henkilötason veromuutoksilla ei uusimmissa empiirisissä tutkimuksissa ole havaittu merkittäviä vaikutuksia kokonaisinvestointeihin.

Erityisen tärkeää olisi tietää enemmän myös muiden julkisen vallan toimien kuin verojen vaikutuksesta yritystason päätöksiin. Kattavilla aineistoilla ja kehittyneemmillä menetelmillä voisi olla mahdollista selvittää entistä tarkemmin esimerkiksi julkisten infrastruktuuri-investointien vaikutusta yksityisten yritysten investointeihin ja niiden tuottoon. Veronalennusten tavoin näihinkin toimiin käytetään paljon julkista rahaa ilman yksityiskohtaista tietoa siitä, mikä on näiden toimien syy-yhteys yksityisten investointien kehittymiseen, ja minkälaisiin yrityksiin vaikutukset ovat merkittävimpiä. Lisäksi olisi tärkeää saada parempaa tutkimustietoa myös esimerkiksi yritysten rahoitukseen liittyvän julkisen sääntelyn vaikutuksista. Tämänkaltainen tutkimus mahdollistaisi kattavamman kuvan siitä, minkälaisiin politiikkatoimiin keskittymällä voidaan tehokkaasti kannustaa yritystoiminnan kasvamiseen ja kehittymiseen. 

---

Lähteet ja viittaukset

Alstadsæter, A., Jacob, M. ja Michaely, R. (2017). Do dividend taxes affect corporate investment? Journal of Public Economics, 151(2017): 74—83.

Auerbach, A. (1979). Wealth maximization and the cost of capital. Quarterly Journal of Economics, 93(3): 433—446.

Bradford, D. (1981). The incidence and allocation effects of a tax on corporate distributions, Journal of Public Economics, 15: 1—22.

Feldstein, M. (1970). Corporate taxation and dividend behaviour. Review of Economic Studies, 37(1): 57—72.

Gechert, S. ja Heimberger, P. (2022). Do corporate tax cuts boost economic growth? European Economic Review, Volume 147.

Graham, J. ja Harvey, C. (2001). The theory and practice of corporate finance: evidence from the field. Journal of Financial Economics, 60(2–3): 187—243.

Grönberg, S. (2015). Tekevätkö yritykset korotettuja poistoja? VATT Muistiot 48.

Harberger, A. (1962). The incidence of the corporation income tax. Journal of Political Economy, 70.

Harju, J., Koivisto, A. ja Matikka, T. (2022). The effects of corporate taxes on small firms. Journal of Public Economics, 212(2022) 104704.

Harju, J. ja Matikka, T. (2016). The Elasticity of Taxable Income and Income-Shifting Between Tax Bases: What Is ”Real” and What Is Not? International Tax and Public Finance, 23(4): 640—669.

Heimberger, P. (2022). Corporate tax competition: A meta-analysis. European Journal of Political Economy, Volume 69.

Kari, S., Karikallio, H. ja Pirttilä, J. (2008). Anticipating Tax Changes: Evidence from the Finnish Corporate Income Tax Reform of 2005. Fiscal Studies, vol. 29, issue 2, 167-196.

Koivisto, A. (2024). Tax planning and investment responses to dividend taxation. International Tax and Public Finance.

Love, M. (2022). Equity financing, dividend taxes and corporate non-capital investment. Working Paper, 2022.

Ohrn, E. (2019). The effect of tax incentives on U.S. manufacturing: Evidence from state accelerated depreciation policies. Journal of Public Economics, 180:104084.

Poterba, J. ja Summers, L. (1985). The Economic Effects of Dividend Taxation. Recent Advances in Corporate Finance, edited by Edward Altman and Marti Subrahmanyam, pp. 377–380.

Sinn, H-W (1991). The vanishing Harberger triangle. Journal of Public Economics 45(3): 271—300.

Tørsløv, T., Wier, L. ja Zucman, G. (2022). The Missing Profits of Nations. NBER working paper No. 24701, tulossa Review of Economic Studies.

Yagan, D. (2015). Capital tax reform and the real economy: The effects of the 2003 dividend tax cut. American Economic Review, 105(12):3531–3563.

Zwick, E. ja Mahon, J. (2017). Tax policy and heterogeneous investment behavior. American Economic Review, 107(1):217–248.